Ihmisiäkin suojeltava!

Talouden taantuessa ihmisten huoli tulevasta kasvaa – miten käy palveluiden, toimeentulon, asumisen?

Helsingissä on päivitelty muun muassa asuntotuotannon alhaisuutta. Keskeinen syy tähän on Vuosaaren satamahankkeen viivästyminen. Tätä välttämätöntä investointia on lähes kaikin mahdollisin keinoin jarrutettu kun aina on löytynyt joku merenelävä, jota pitäisi suojella. Valituskierre on tullut maksamaan helsinkiläisille veronmaksajille miljoonia ja on ratkaisevasti viivästyttänyt uusien asuinalueiden saamista asuntorakentamiseen.

Citykanit ovat vallanneet rakkaan kotikaupunkimme, lokit vievät jäätelöannokset käsistä Kauppatorilla, Kandan hanhet levittävät jätöksiään.

Kuntavaalien alla ehdokkailta tiedusteltiin kantaa eläinten oikeuksiin.
Se on tietenkin paikallaan, mutta joskus tuntuu, että ihmisten suojelu ja oikeudet ovat jääneet taka-alalle. Osa vanhuksista riutuu kohtuuttomissa olosuhteissa kun henkilökunnalla ei ole aikaa edes vaipanvaihtoon. Lastensuojelutapausten määrä kasvaa, osa koululaisista voi huonosti.

Politiikkaa tehdään ajassa. Vanhukset, sairaat ja syrjäytyneet eivät voi odottaa.
Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen.

Nuorilta mallia

Suomen alle 21 v. pojat tekivät suomalaista jalkapallohistoriaa selviytymällä ikäluokkansa EM - lopputurnaukseen. Kun turnauksen isäntämaa Ruotsi sai automaattisesti paikan, on mukana pelillisten ansioiden perusteella siis Euroopan 7 parasta alle 21 vuotiaiden jalkapallojoukkuetta. Suomi on ensi kertaa tässä huippujen joukossa. Onnittelut valmentaja Markku Kanervalle ja kaikille mukanaolleille. Se oli kertakaikkiaan loistavaa. Jännitystä tosin riitti niin, ettei meinannut paikallaan pysyä. Tomi Maanojan loistotorjunta heti kärkeen rankkarikisassa osoitti tietä kohti lopputurnausta.

Katselin Tomin ensimmäistä peliä AIK:n paidassa Tukholman paikallispelissä Hammarbytä vastaan muutama viikko sitten Canalilta. Ottelu keskeytettiin vähän ennen loppua kun Tomin ympärille heitettiin katsomosta kaksi rakettia - siis ei soihtuja vaan Aftonbladetin mukaan armeijan käyttämiä valoraketteja, joiden suojaetäisyys on vähintäin 20 m. Tomin pyrähdys koppiin olikin melkoinen. Ottelua jatkettiin tauon jälkeen ja se päättyi tasuriin. Peliä seuratessani ajattelin - tässä on Suomen seuraava huippuveskari! Tästä pidän edelleen kiinni.
Kiitokset vielä kerran - ensi vuonna joukolla Ruotsiin nuorten kisoja seuraamaan!

Miehille kävi heikommin. 3-0 tulos merkitsee, että MM - kisoihin on tosi vaikeata päästä. Jos kaksi joukkuetta tulee kakkoseksi niin keskinäisten ottelujen tulos ratkaisee. Eli jos Suomi ja Venäjä ovat kakkosina, Suomen tulisi kotonaan voittaa Veäjä kolmella maalilla. Etukäteen se tuntuu liian kovalta palalta, mutta pallo on pyöreä ja aina tulee yllätyksiä.

Alun 20 min. Suomi pysyi pelissä hyvin mukana ja puolusti tiiviisti. Pari mukavaa hyökkäystäkin aikaansaatiin, mutta sitten ote siirtyi veli venäläiselle. Omista maaleista voidaan aina jossitella, mutta kovassa pelitempossa reagointi on usein vaistonvaraista ja tällaista saattaa sattua. Kaksi yhteenpeliin on toki harvinaista.

Venäjä oli vahva ja pystyi pitämään paineen kentäpuoliskollamme. Peliä jauhettiin niin kauan, että rakoja löytyi ja tilanteita luotiin - ihan Hiddingin näköistä peliä. Se vaatii valtavaa kuntoa ja myös ainakin yhden hyvin luovan pelaajan, joka tarvittaessa omalla aktiivisuudellaan voi pelin ratkaista. Arshavin on sellainen Venäjälle, Zlatan parhaimmillaan Ruotsille. Meillä ei tällaista supertähteä juuri nyt ole. Ehkäpä Markku Kanervan ryhmässä on kasvamassa.

Terveydenhuollon laaturemontti

Kuntavaalien keskeiseksi aiheeksi on noussut terveydenhuolto - eikä syyttä. Selvitysten mukaan suomalainen terveydenhuolto on OECD-maista kolmanneksi eriarvoisin. Edellämme ovat vain Portugali ja Yhdysvallat. Tämä johtuu osin siitä, että meillä on sekä ns. KELA- rahoitusjärjestelmä että pääosin verorahoitteinen kunnallinen terveydenhuolto. Ongelmaksi tämän tekee se, että pienituloiset joutuvat myös maksamaan osan KELA:n kustannuksista sairausvakuutusmaksuna mutta eivät juuri käytä yksityistä tai heillä ei ole työterveyshuoltoa. Niinpä vähävaraiset rahoittavatkin varakkaiden terveyspalveluja. KELA-järjestelmää ei tule purkaa, mutta kunnallinen järjestelmä on saatava myös resursseiltaan sellaiseksi, että se on kilpailukykyinen vaihtoehto kaikille tarvitseville.

Toinen asia on meidän erittäin korkeat maksut niin julkisissa terveyspalveluissa kuin lääkkeissä. Esimerkiksi Ruotsissa lääkkeiden maksukatto on puolet meitä alhaisempi. Porvarihallituksen terveysmaksujen korotukset vain kasvattavat eriarvoisuutta terveyspalveluissa.

Suomen terveydenhuoltomenot ovat kansainvälisesti alhaiset. Olemme siis tehokkaita ja tuottavia, vaikka kotimaisesta keskustelusta voisi toisin päätellä. Esimerkiksi pohjosimaiden tehokkaimat sairaalat sijaitsevat Suomessa.

Kehitettävää on toki paljon, erityisesti perusterveydenhuollossa. Terveyskeskuksista on tehtävä monimuotoisia terveystaloja, jotka ovat kilpailukykyisiä kun hoito-ja lääkärihenkilöstön työvoima niukkenee. Pienemmillä alueilla on oltava lähiterveyspalvelut palvelemaan erityisesti ikäihmisiä ja lapsiperheitä.

Terveyskeskuksisssa tulee olla nykyistä enemmän erityistason osaamista ja erikoislääkärit voisivatkin palvella tiettyinä aikoina terveyskeskuksissa. Ikäihmisten hoitoihin erikoistuneita lääkäreitä tulee lisätä niin, että mahdollisesti muutkin ongelmat, kuten yksinäisyys ja turvattomuus voitaisiin yhdessä sosiaalitoimen kanssa arvoida ja ratkaista moniammatillisessa yhteistyössä.

Päihteiden käyttöön tulee puuttua jo terveysasemalla niin, että ongelmaa voidaan hoitaa jatkotoimenpideillä, ei pelkästään lääkkeillä. Päihdeongelmaisille tulee olla keskitetty jatkohoito joka kokonaisvaltaisesti arvioi potillaan tilanteen.
Sama koskee mielenterveyspotilaita. Terveysasema on oiva paikka näiden oireiden tunnistamiseksi ja jatkohoitoon ohjaamiseksi. Olennaista on, että mielenteryspotilaiden jatkohoion kynnys on hyvin matala ja että ketään ei jätetä yksin.

Yksinäisyys ja turvattomuus on erityisesti Helsingissä suuri ongelma. En kannata Kokoomuksen voimakkasti ajamaa "vanhukset kotiin" linjaa. Kotihoitoa on kehitettävä, mutta yhteisölliseen palveluasumiseen tulee erityisesti panostaa.

Terveysasemien tulee olla auki nykyistä pidempään jotta ne palvelevat paremmni työssäkäyviä.
Helsingin kunnallinen hammashuolto tulee olla auki iltayhdeksään kunnes hammashuollon jonot on hoidettu.
Terveysasemilla tulee olla hyvä yhteistyö niin neuvola-kuin kouluterveydenhuoltoonkin. Yhteistyö on voimaa ja auttaa ennaltaehkäisyssä.

Kannattan myös vanhan kunnanlääkärijärjestelmän kokeilua aluksi pienten lasten kohdalla. Mikäpä olisi sen parempi kuin että lääkäri tulisi kotiin tarkastamaan pikkupalsen korvat tai mahdollisen muun vaivan kuin että hänet joudutaan viemään Töölööseen muiden sairaiden lasten luokse odottamaan tohtorille pääsyä.

Terveysasemia on Helsingissä yhdistetty ja tehty niistä vahvempia. Tämän on ollut osin tarpeellista. Tällöin on kuitenkin varmistettava, että sille alueelle, josta terveysasema on lakkautettu, sijoitetaan kevyemman tason terveydenhuollon palvelupiste.

Näistä asioista keskutelen huomenna 16.10 Pukinmäen yleisötilaisuudessa. Sieltä tulee varmasti konkreettista palautetta nykyjärjestelmästä ja sen ongelmista.

Voitto kotiin

1-0 voitto Azerbaidjanista oli todella tärkeä MM-karsinnan jatkon kannalta. Kun Venäjä hävisi Saksalle 2-1, ollaan ensi keskiviikkona mielenkiintoisissa asemissa. Suomella on takanaan kaksi peliä, 4 pistettä ja 4 tehtyä maalia. Stuart Baxterin valmennuspesti on alkanut positiisivissa merkeissä.
Roy Hodsonin kaudella peli oli usein pakkopullaa. Kaikki lähti puolustuksen kautta ja 0-0 tulokset alkoivat puuduttaa. Vaikka kokonaisuus oli kohtuullinen ja muutama yllätys, mm. 3-1 voitto Puolasta vieraissa jäi historian kirjoihin, jotain jäi puuttumaan.

Asuessani muutaman vuoden Tukholmassa 1990 - luvulla, Stuart Baxter valmensi AIK:ta, yhtä suosikkijoukkueistani. Jo silloin kiinnitin Stuartiin huomiota. Peli kulki, yleisö viihtyi ja Stuart oli aina koko sydämellään mukana.
Sama näyttää tarttuneen Suomen maajoukkueeseenkin. Nyt uskelletaan hyökätä, syöttää ahtaisiin paikkoihin rankkarialueen sisälle, pelata rohkeasti eteenpäin. Kuinka pitkälle se riittää, jää nähtäväksi. Venäjän karhu on ärsytetty ja tasuripiste tuliaisina ensi keskiviikon pelistä olisi kova saavutus.

Arvokisoihin pääseminen jalkapallossa on pienelle kansakunnalle todella vaikeata. Vaikeata se on myös sen vuoksi, että Suomi lienee ainoa maa Euroopassa, jossa futis ei ole ykköslaji.

Futiksen MM - kisoja seurataan maailmalla saman verran tai jopa enemmän kuin Olympialaisia. Futiksen MM-kisat on Olympialaisiin verrattava urheilutapahtuma. Siksi olympiajalkapallossa on ikärajat ainoana olympialajina. Kummatkin tapahtumat järjestetään joka neljäs vuosi ja kiinnostusta riittää.

Olisiko vihdoin pienen Suomen aika olla mukana 2010 Etelä-Afrikassa. Vielä ei kuitenkaan kannata lippuja Suomen otteluihin varata - monta peliä on edessä. Tämän vuoden viimeinen koitos nähdään ensi keskiviikkona alkaen kello 17.30. Sillloin vaalikentät jäävät hetkeksi sivuun - ainakin minulta.

FINANSSIKRIISI - OSA II

Kirjoitin viime keväänä 25.3. Demariin sen hetkisestä taloustilanteesta ja siitä mihin olemme menossa ja mitä tulee tapahtumaan mm. seuraavasti.

” Olemmeko ajautumassa vakavaan stagflaatioon eli talouden taantumaan johon yhdistyy suhteellisen voimakas inflaatio? Tämä vaihtoehto on täysin realistinen ja nykymenolla jopa todennäköinen. On kysyttävä, miten maan hallitus on tähän varautunut? Näyttää siltä, että ei mitenkään.”

Kirjoitus kokonaisuudessaan on mm. kotisivuillani. Silloin asialle hymyiltiin, eikä samanmielisiä löytynyt. Ei VM;stä, pankkiekonomistien piiristä, Suomen Pankista puhumattakaan.
Vain muutama kuukausi aikaisemmin pankkiekonomistit olivat ennakoineet pörssikurssien nousevan tänä vuonna keskimäärin + 5,5 %. Tähän mennessä on tultu alas noin 50 %. Siis - 50%, ei + 5.5%.

Kun hallituskin on lähtenyt väärästä oletuksesta, se on päätynyt osin vääriin johtopäätöksiin.

Tähän on siis tultu ja olemme väistämättömästi ajautumassa syvään taantumaan. Vaikka luottolama vältettäisiin, rahan hinta säilyy kalliina. Kun viitekorot alenevat niin marginaalit kasvavat ja pankkien taseiden kuntoonsaattaminen vie pitkän ajan. Tämän lisäksi ne tarvitsevat myös uutta pääomaa jotta normaaliin, tuotolliseen rahoitustoimintaan voidaan palata. Jo nyt järkeviäkin investointeja joudutaan siirtämään rahoituksen vaikeutuessa.

Kyse ei enää ole sub-prime lainojen jälkimarkkinoista, vaan muistakin johdannaisista. Niiden määrää on vaikea arvioida, mutta liikuttaan tuhansissa miljardeissa. Johdannaisissa ketju on ollut pitkä ja aina on vedetty välistä uusin instrumentein, kunnes ketju on alkanut purkaantua takaisin. Se lähti Yhdysvalloissa ja on lumivyöryn lailla edennyt kaikkialle maailmaan. Kyse on nyt siitä, että tämä lumivyöry pysäytetään ja päästään aloittamaan kestävän rahoitusjärjestelmän rakentaminen lähestulkoon puhtaalta pöydältä. Sen aikaansaaminen on kestävän talouden perusta. Siihen pääseminen ei käy käden käänteessä, puhutaan vuosista.

Uusi järjestelmä tulee sisältämään aiempaa paljon enemmän sääntelyä ja valvontaa.
Nyt on nähty, mitä rosvokapitalismi hallitsemattomana merkitsee. Se johtaa varallisuuden uusjakoon ja yhteiskunnan jakautumisen kiihtymiseen. Köyhien asema heikkee ja yhteiskunnalliset erot kasvavat, Tämä on valitettavaa, mutta talouspolitiikan keinot sen estämiseen ovat menneet, Nyt on minimoitava seuraamukset. Siinä tarvitaan vastuullista ja kaikki ryhmät huomioonottavaa politiikkaa. Ne joilla on töitä, selviävät kohtuullisesti vaikean ajan ylitse. Muille voi käydä huonommin.

Vaikeina aikoina kuntapalveluiden saatavuus on keskeistä. Viime lamassa kuntapalvelut olivat yksi merkittävä kansakuntaamme koossapitävä voima. Terveyspalvelut, vanhus- ja muut sosiaalipalvelut on oltava kaikkien saatavilla. Kirjastojen tulee toimia ja vähimmäisturvasta on pidettävä kiinni.

Vastuulliseen politiikkaan kuuluu myös huolehtia siitä, että menot eivät karkaa ja julkinen talous voidaan pitää edes kohtuukunnossa. Julkisen talouden puskureita on vähitellen suunnattava myös sinne, missä niitä todella tullaan tarvitsemaan, eli kuntapalveluihin. Ensi vuonna kunnat vielä selviävät kohtuullisesti. Kuntakohtaisi eroja on ja ne tulevat kasvamaan. Vuoden 2010 kuntien budjettien tekeminen tulee olemaan tuskaa.

On sanottu, että vaaleja ei voiteta kertomalla hankalista asioista. Ne voitetaan suurilla lupauksilla ja luomalla uskoa paremmasta maailmasta. Näin se varmaan on. Lupaukset on kuitenkin lunastettava, jotta uskottavuus säilyy. Demarienkin uskottavuuden perään on kyselty.

Viime hallituksen päätökset koituivat kuntien talouden vahvistumiseen. Viime hallitus myös maksoi kunnille kaikki niiden aiemmat saatavat ja uusi hallitus pääsi aloittamaan tältä osin puhtaalta pöydältä.
Nyt tämä perintö ollaan hukkaamassa. Kuntien velkaantuminen kasvaa, PARAS hanke on käytännössä pysähtynyt, rakenteelliset uudistukset eivät etene. Vähävaraisiin kohdistuvia maksuja nostetaan.

Tässä tilanteessa on tärkeätä, että sdp:llä on visioita ja unelmia myös nyt seuraavien vaikeiden aikojen jälkeiseen aikaan. Ne luovat sitä uskoa tulevaisuuteen, jota tulemme tarvitsemaan..

Vanhusten viikko

Nyt vietetään vanhusten viikkoa. Valtamediassa se ei kuitenkaan ole juurikaan näkynyt. Sen sijaan samanaikaisesti vietettävä eläinten viikko on toistaiseksi saanut enemmän huomiota. Tähänkö on tultu - mediako määrittelee asioiden tärkeysjärjestyksen?

Suomi on hyvä maa elää ja asua. Muualta maailmasta tullaan ihailemaan koulujärjestelmäämme ja sen hyviä tuloksia. Selvitysten mukaan kouluryhmämme ovat kooltaan Euroopan pienimpiä. Ongelmia on ja erityisesti nuorten mielenterveysasiat kaipaavat hoitoa. Ne eivät hoidu pelkästään resursseja lisäämällä, tarvitaan myös uudenlaista yhteisöllisyyttä. Siihen kuuluu sukupolvien kuilun ylittäminen ja kaikista välittäminen, lapsista, nuorista ja ikäihmisistä.

Pohjoismaisissa vertailuissa palvelujen saatavuudessa pärjäämme hyvin lukuun ottamatta vanhuspalveluja. Meillä on vähiten yhteisöllisiä palveluasuntoja, mutta ylivoimaisesti eniten suuria vanhainkoteja. Koukkuniemi on pohjoismaiden suurin vanhainkoti. Siitä ei tule olla ylpeä vaan pikemminkin häpeissään.
Miksi me laitostamme vanhukset? Miksi ne jotka vielä ovat kunnossa, eivät voisi elää aktiivisesti elämänsä ehtoota?

Tällä hetkellä Helsingissä vanhusten palvelutaloista on käytännössä tullut dementiakoteja. Potilaat ovat entistä huonokuntoisempia, henkilökuntaa on aivan liian vähän. Olot ovat aika ajoin hirvittävät ja ihmisarvoa nöyryyttävät.

Helsingin kaupunginvaltuusto on Astrid Garzin ajamana hyväksynyt vanhuspalveluohjelman. Sitä ei kuitenkaan toteuteta vaan vanhusten tilanne heikkenee entisestään. Vanhainkotipaikkoja on vähennetty ilman että vanhusten palvelutaloja rakennettaisiin lisää. Tämä on johtanut ja johtaa siihen, että kasvava osa elämänsä työtä tehneistä ja veronsa maksaneista helsinkiläisvanhuksista ajetaan kotiin yksinäisyyteen tai sitten vanhusten palvelutaloihin, joista on tullut dementiakoteja.

Tarvitsemme uudentyyppistä ajattelua ja toimintaa, jota vanhuspalveluohjelma peräänkuuluttaa. On demokratian häpeä, että valtuuston päätöstä ei toteuteta.

Ollessani viime hallituksessa Eero Heinäluoman avustaja kävimme Ruotsin viime vaalien alla Södertäljessä ja tutustuimme yhteen suomenkieliseen vanhusten palvelutaloon. Södertäljessä on suuri SAAB-Scania:n tehdas, jossa tälläkin hetkellä on noin 8 000 työntekijää. Aikojen kuluessa siellä on ollut jopa tuhansia suomalaisia. Södertäljen palvelutalossa oli 102 vanhusta eri osastoilla. Henkilökuntaa palkkalistoilla oli 120. Kun tiedustelin Suomen vastaavaa mitoitusta, arvioksi tuli, että meillä olisi noin puolet tästä.
Siis noin puolet!

Inhimillinen ja vireä vanhuus edellyttää myös Suomessa uudenlaista otetta. Tarvitsemme yhteisöllistä palveluasumista, jossa aktiviteettia ja kuntoutusta riittää. Dementiakodit ovat asia erikseen eikä niitä pidä sekoittaa palveluasumiseen.

En kannata Kokoomuksen aika kovaa ”vanhukset kotiin” linjaa. Jos vanhus haluaa asua kotona, niin se on tietenkin tehtävä mahdolliseksi ja kotihoitoa ja kotisairaanhoito edistettävä. Myös erilaisten järjestöjen mahdollisuudet vanhusten tukemisessa tulisi selvittää.

Helsingissä on vain liian monta yksinäistä kotonaan asuvaa vanhusta, joiden keskeinen huoli on turvattomuus. Turvattomuus liikkua usein levottomassa ympäristössä, turvattomuus terveydestä ja tulevaisuudestaan. Siksi monet hakeutuvat esimerkiksi terveyskeskuksiin, kun turvattomuus iskee.

Terveysasemilla tulisikin vahvistaa geriatrian osaamista, mutta tärkeätä myös on, että uudenlaisissa palvelutaloissa tulisi olla lääkäripalvelut omasta takaa niin, että turvaa ei aina tarvitsisi hakea muualta.

Varakkaiden yksityisissä palvelutaloissa näin jo onkin. Köyhien kyykytys vanhuspalveluissa jatkuu eikä loppua näy.

Vanhusten viikon tämän päivän teema on vanhusten kanssa ulkoilu. Menen klo 16.00 Käpyrinteen vanhusten palvelutalolle ulkoilemaan vannhusten kanssa. Olisi mukavaa jos tulisit mukaan.
Kerron myöhemmin noista kokemuksistani tällä palstalla!

Markkinoita ja ensi vuoden budjettia

Eilinen sunnuntai, 5.10 oli vauhdikas päivä. Ensin Hakaniemen markkinat, sitten Silakkamarkkinat kauppatorilla ja klo 16. 00 Sd- ryhmän budjettikokous Kirjalla.

Päivän ulkotapahtumia suosi hyvä sää ja porukkaa olikin mukavasti liikkeellä. Pientä sirkustunnelmaa oli ilmassa, kun valtava määrä ehdokkaita yritti saada äänensä kuuluville ja jakaa ohikulkijoille erilaista lippua ja lappua.
Henkilövaali tuo esiin pahimmat puolensa - asioilla ei niin väliä, pääasia on oman itsensä esiintyöntäminen. Luvataan sitä sun tätä samalla kun maailmalla kuohuu ja rahoitusjärjestelmä uhkaa romahtaa ja mahdollisesti ajaudumme syvään taloudelliseen kriisiin.

Tukholman aikanani seurasin paikallista vaalitaistoa. Kun omaa persoonaansa ei tarvinnut mainostaa, politiikka oli selvempää. Ehdokkaat olivat puolueidensa ehdokkaita.
Kannsalaisten kannalta rintamalinjat olivat aika selkeät ja äänestysinnostus korkella. Suomessa äänestysinto on ylivoimaisesti pohjoismaiden alhaisin ja se johtuu pitkälti juuri henkilövaaliin pohjautuvasta vaalijärjestelmästämme.

Meillä on myös ylivoimaisesti eniten niin sanottuja julkkiksia. Suomen kaltainen urheilijoiden, missien ja vaikkapa näyttelijöiden esiinmarssi ohi politiikan tekijöiden ei Ruorsissa tulisi kuuloon. Ei ihme, että meillä kansalaiset kokevat puolueiden ja ehdokkaiden olevan pitkälti toistensa kaltaisia ja liian monet jäävät kotiin vaalipäivänä.

Joka tapauksessa vaalit ovat nyt käynnistyneet ja ne jatkuvat vastaavilla tapahtumilla aina 26.10 asti.

Demarien budjettipalaveria Kirjalla alusti Hgin kaupungin rahoitusjohtaja Korhonen, joka toi esiin talouden epävarmuuden ja Hgin kaupungin suuren riippuvuuden Energialaitoksen tuloutuksesta.
Ensi vuoden budjettiesitys on monelta osin varsin linjakas. Muutoksia kuitenkin vaadittiin. Lasten ja nuorten kysymykset kirvoittivat ahkeran keskustelun ja kouluterveydenhuollon tilaan haluttiin kohennusta. Päivähoidon ryhmäkokoja halutaan pienemmiksi samalla kun maksuttoman päivähoidon unelmasta käytiin vilkasta keskustelua. Joukkoliikennemaksuja ei saa nostaa - siksi tariffikompensaatio on nostettava 50 %:iin. Se maksaa noin 5 milj.euroa, mutta on oikeansuuntainen. Vanhustenhuollon rakennemuutos laitosvaltaisuudesta yhteisöllsieen palveluasumiseen ei ole edennyt niinkuin valtuusto on päättänyt. Tähän haluttiin korjaus. Valtuuston hyväksymä vanhuspoliittinen ohjelma on toteutettava palveluasumisinvestointeineen. Tämä on ehkä kaikkein kipeimmin parannusta tarvitseva asia.
Perusterveydenhuollon laaturemonttia valmistellaan ja siinä sdp:llä on hyvät linjaukset. Piirin terveyspoliittisen työryhmän raportti löytyy muun muassa kotisivuiltani.

Tällä kertaa myös HUS ja Helsinki ovat päässeet yhteisymmärrykseen ensi vuoden budjetista, joka on yhteensä 432,5 mil.euroa. Erikoissairaanhoidon menojen tarkka ennakoiminen on mahdotonta, koska sairastavuutta, epidemioita yms. ei voida tarkalleen arvioida. Siksikin tiukkaa tilaa/tuottaja ajattelua ei voida kuntien ja HUS:n välillä toteuttaa. Talousarvio on raamisopimus jota mahdollisimman hyvin pyritään noudattamaan. Kun yli 6 kk:n jonot ovat jälleen kasvussa, voi ennustaa tiukkaa taloutta jälleen ensi vuodelle.

HUS:n hallitus kokoontuu huomenna 7.10 ja valtuusto seuraavana päivänä 8.10. Odotettavissa on värikkäät kokoukset, jotka toivon mukaan tuovat selkeyttä nykyiseen sekavaan tilanteeseen.

Rahamarkkinoiden kuohunnassa on nyt kyse rahalaitosten välisestä luottamuspulasta. Vaikka suomalaiset pankit ovat aika vahvoja taseiltaan, eivät ne kestäisi päivääkään, jos tallettajat vetäisivät rahansa pois. 90 % pankin varoista ei ole pankin holvissa, vaan maailmalla. Jos niistä joudutaan vastaamaan, ollaan ongelmissa. Luottolama kolkuttaa kulman takana evätkä mitkään yhteiset varat voi meitä siltä pelastaa, jos luottamusta ei synny.

HUS:n johto on syönyt luottamustaan henkilökunnansilmissä pala palalta. Ainakin Naistenklikinan tiedustelu antaa hälyttävän kuva. Niitä ei voi vähätellä tai leimata pelkästään manipuloinniksi. Tyytymättömyyttä on ilmassa. Miten se kanavoituu, jää nähtäväksi.

Suomalaisen sanonnan mukaan luottamuksen voi menettää vain kerran. Sen jälkeen sitä ei enää ole. Rahamarkkinat ja HUS:n johto yrittävät nyt osoittaa tämän sanonnan vääräksi.

Kun tarpeeksi pitkälle mennään ja kontrolli on löyhää, niin johtajien töppäykset tulevat viime kädessä työntekijöiden / veronmaksajien maksettaviksi.

Jotta jatkossa tältä voitaisiin välttyä, tärkeätä on, että kontrolli pelaa ja työntekijöiden/veronmaksajien edustus on riittävästi mukana heitä koskevassa valmistelussa.

HUS / Kolmiosairaala

Olin tänään iltapäivällä 3.10.2008 Kolmiosairaalan ja Meilahden sairaalan aulan peruskiven muuraustilaisuudessa HUS - kiinteistöt Oy - hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa. Uusi sairaala valmistuu muutaman vuoden kuluttua ja se tulee olemaan merkittävä lisä Meilahden sairaala-alueen kehittämisessä. Hinta on tietenkin kova, 90 miljoonaa euroa HUS:n osalta - mutta hanke on aivan välttämätön. Meilahden Hilton on monelta osin aikansa ja elänyt ja olisi ehkä ollut järkevää panna se aikanaa kylmästi maan tasalle ja rakentaa uusi. Vanhat sairaalat pitävät sisällään sellaisia vaaroja, joita on vaikea hallita. Museovirasto on kuitenkin sitä mieltä, että Hilton on rakennushistoriallisesti arvokas. Näin se säilyy todennäköisesti vielä muutaman sukupolven!
Kolmiosairaala on Meilahti-hankkeiden ensimmäinen vaihe. Sen valmistuttua noin puolet Meilahden sairaalan 15-kerroksisen potilastornin toiminnoista siirtyy uusiin tiloihin ja potilastornin kahdessa vaiheessa toteutettava peruskorjaus voi käynnistyä. Sekin on massiivinen toimenpide. Sairaalarakentaminen ja peruskorjaus on kaikkein vaativinta rakentamista. Siksi siinä täytyy olla korkeata ammattitaitoa. Rakennuttamisen valvonta on oltava ammattilaisten käsissä - jättiläisprojektien johtaminen ei onnistu ilman sairaalarakentamisen syvällistä tuntemusta. Tällaisten hankkeiden rakennuttamisesta tuleekin vastata siihen erikoistunut toimija.

Itse tilaisuus oli lämminhenkinen. Ministeri Risikko puhui kauniisti potilaan oikeuksista ja henkilökunnan työn arvostuksesta. Hänen mielestään sana kolmio tässä yhteydessä on sydän, kädet ja järki. Se on erinomainen kiteytys ja kuvaa monelta osin nykytilannetta.

Joskus kun on vaikeata sydäntä puristaa, joskus onnen hetkinä se pakahtuu. Meilahden työntekijät ovat kaikki varmasti sydämen asialla - niin oman kuin yhteisen HUS:n.

Sairaala ei voi toimia ilman osaavia käsiä. Tärkeätä on, että työntekijät ovat motivoituneita ja myös sitoutuneita. Muutosten tuulet ovat heiluttaneet HUS:a koko sen olemassaolon ajan. Olisiko nyt vihdoin aika rauhoittua ja yhdessä henkilökunnan kanssa katsoa, miten mennään eteenpäin niin, että työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä voidaan lisätä. Viime kädessä he ovat alansa parhaat asiantuntijat.

Kun sairaalan avulla kehitetään voimakkaasti Helsingin ja HUS:n yhteistä päivystystoimintaa, on tämä järkiavioliitto erityisesti Helsingille ja helsinkiläisille.

HUS:ssa kuohuu edelleen. Nykyjohdolla ei esitettyjen tiedustelujen mukaan ole työntekijöiden luottamusta. Näin suuressa ja tärkeässä organisaatiossa kuin HUS , tällainen tilanne ei voi jatkua vaan luottamusta on vahvistettava

Joillekin järki sanoo yhtä, sydän toista. Sairaalassa kädet kuitenkin viime kädessä ratkaisevat.

Vihreätkö SDP:n ohi?

Tuoreen gallupin mukaan vihreät voittavat ja demarit häviävät Helsingissä.

Vaikka gallupit eivät äänestä, saattaa käydä niin, että vihreät menestyvät. Se vain osoittaisi, että politiikan sisällöllä ei ole merkitystä, vaan mielikuvilla ja sloganeilla, kuten ilmastonmuutos, eläinten oikeudet jne. Nämä ovat hyviä asioita, joista kaikki ovat pitkälti samaa mieltä. Niiden varjoon jää usein vaikeammat asiat, kuten vaikkapa nykyinen rahoituskriisi ja sen vaikutusten arviointi. Tai nykyhallituksen politiikan seuraukset. Kun meillä on henkilövaali, asiat jäävät sivuun ja mielikuvat ratkaisevat. Siinä vihreät ovat epäilemättä onnistuneet.

Vihreät ovat maan hallituksen tukipuolue. Otetaan nyt vaikkap apari asiaa nykymenosta:

1. Hallitus keventää verotusta ja leikkaa samalla kuntien veropohjaa ja omissa ennusteissaan osoittaa, että valtion tuki kuntapalveluihin laskee lähivuosina.

2. Hallitus kiihdyttää inflaatiota omin toimenpitein muun muassa pakottamalla kunnat nostamaan terveyskeskusmaksuja ja kaiken huippuna imuroi nämä vähävaraisilta kerätyt tulot valtion kassaan!

3. Hallitus on näin vaalien alla huolestunut terveydenhuollon tilasta. Eilen esitetty toimenpideohjelma on kuitenkin lähinnä vitsi, koska siihen ei osoiteta varoja. Samansuuntaista ajatuksia on Helsingissä kehitetty jo pitkään ja kokemus on osoittanut, että Helsinkiin eivät tuet kohdistu - olemme maksumiehiä.

Tämän politiikan juoksupoikina ja tyttöinä vihreät nyt ovat.

Helsingissä on pitkään ollut vireillä yksi jätti-investointi, jota vihreät kaikin keinoin ovat viivästyttäneet, eli Vuosaaren satama. Elinkeino - ja asuntopolitiikan kehittäminen ei vihreitä ole kiinnostunut, tärkeämpää on, että jokainen mahdollinen merenelävä merenpohjassa voidaan suojella - ihmisten toimeentulosta ja kehityksestä viis! Tämä prosessi on maksanut helsinkiläisille veronmaksajille miljoonia ja koitunut tavallisen kuntalaisen vahingoksi. Se on myös yksi keskeisimmistä syistä siihen, että muu toiminta, kuten kaavoitus ja asuontotuotanto ei ole edennyt riittävän ripeästi.

Helsingin demarit ovat kunnallisessa välikysymyksessään 4.6. 2008 esittäneet sosiaali-ja terveydenhuollon alibudjetoinnista ja sosiaali-ja terveydenhuollon maksujen korotuksista luopumista. Nämä asiat eivät kuitenkaan etene, koska muun muassa vihreät vastustavat.

Kauppatorilla lokit vievät jäätelön ihmisten suusta, citykanit ja Kanadan hanhet ovat vallanneett kaupunkimme. Eläinten oikeuksista on ehdokkaille tullut oikein mielipidekyselyjä!
Entä ihmisten oikeudet hyvään elämään, työhön ja toimeentuloon? Miksei lastensuojelun tai vanhainkotien tila herätä, demarit mukaanlukien, vastaaviin mielipiteisiin?

Vihreät ovat onnistuneet popularisoimaan ja yksinkertaistamaan maailman menon. Se toimii niin kauan kun talous kasvaa ja muutoinkin menee mukavasti - on varaa olla vihertävä uudistaja.

Demareilla ei nyt kaikilta osin mene hyvin, mutta luulenpa, että kun vastuuta todella joutumaan kantamaan ja yhteiskuntaa pelastamaan, niin demariaatteille riittää kysyntää. Demariaatteen lainavaatteissa näin rahoituskriisin aikoina näyttävätkin jo yhä useammat liikkuvan.

Talouden kasvu ja korkea työllisyys luo tulevaisuuden uskoa. Sen kautta kykenemme myös hyvinvointimme rahoittamaan. Uudet innovaatiot tulevat myös edesauttamaan luonnonsuojelua ja ilmastonmuutosten hallintaa.

Demarit eivät voi kaivautua vihreiden kanssa poteroihin maailmanloppua odottamaan. On oltava aktiivisesti kestävän kasvun ja työllisyyden asialla. Vain sitä kautta hyvinvointimme kasvaa ja voimme parantaa myös ihmisten maailmaa.

Tapanilan Ty 100v-Pukinmäki seura 30v.

Viikonvaihteessa juhlittiin niin Tapanilassa kuin Pukinmäellä. Tapanilan työväenyhdistyksen 100 vuotisjuhla oli kertakaikkiaan onnistunut. Ohjelma oli erittäin korkeatasoinen ja tilaisuutta leimasi voimakas aatteellisuus. Viipurin työväen soittajien tahdittamana ohjelma eteni mukavasti ja vaihtelevasti. Mosan kisällien upea esitys oli kuin rauhan ja yhteisöllisyyden sanoman viestittäminen nuoremmalle sukupolvelle. Sitä todella tarvitaan näinä traagisina aikoina. Vaikka asiat ennen olivat monessa suhteessa huonommin, ei nykyisenkaltaisia äärimmäisiä tekoja ollut. Kävin koulua Viipurin lyseon perijänä toimineessa Helsingin Kaksoisyhteislyseossa Käpylässä. Meno 44 pojan luokassa oli tietenkin joskus hurjaa, mutta suhteellisen reilua. Luokat olivat yhdessä ja niillä oli oma luokanvalvoja. Vakavasti olisi nyt pohdittava, onko luokattomuus onnistunut vai tulisiko ottaa askel taaksepäin jotta yhdessä pääsemme eteeenpäin.

Paavo Lipposen puhe oli mieleenpainuva. Nyt maailmalla kelpaavat jälleen myös sosialidemokraattien talouslinjaukset, kun ahneuteen perustuva rahajärjestelmä on kriisissä. Markkinataloutta ja siihen liittyviä riskejä on yhteisen edun nimissä hallittava ja ääri-ilmiöt kitkettävä. Tämä merkitsee myös yhteistä kontrollia. Vähälle huomiolle on jäänyt se, että nykyisen katastrofin takana on Kokoomuksen Yhdysvaltain veljespuolue, Bush:n johtamat republikaanit. Tärkeätä on, että Yhdysvallat saa nyt asiansa edes jonkinlaiseen kuntoon ja että Barack Obama tulee valituksi maailman mahtavimman maan presidentiksi. Toisenlainen tulos merkitsisi nykyisen politiikan jatkumista ja epävarmuuden ylläpitämistä maailmassa.
Maailma tarvistee nyt uuden alun ja mahdollisuuden.

Viesti Tapanilan työväentalolta oli selvä - tarvitsemme muutosta myös meillä. Nykyinen porvarihallitus ei kykene vastaamaan niihin haasteisiin jotka ovat edessämme. Terveydenhuolto, vanhuspalvelut, päivähoito, kouluterveydenhuolto tarvitsevat lisää tekijöitä ja myös voimavaroja. Niin kauan kuin niissä on suuria ongelmia, ei suuria veronalennuksatule tule toteuttaa.

Pukinmäkitalolla Pukinmäkiseura juhli 30-vuotista historiaansa niinikääm juhlavin menoin puheenjohta Kauko Salmen ja sihteeri Tero Tuomiston johdolla. Paljon on vuosikymmenten aikana saatu aikaan. Sitä todistivat muun muassa Pukinmäen taidetalon sirkustaiteilijat kuin peruskoulun oppilaiden hienot pianoesitykset, joita täydensi Lauluryhmä Toivon säteet Kaisu Rauhanmaan säestyksellä. Seurakunta, Malmin sisaryhdistys ja HELKA r.y. toivat omat tervehdyksensä. Ennen tilaisuuden alkua myös Pukinmäen Työväenyhdistys tervehti juhlivaa seuraa lahjoittaen Suomen kaupunkilaitoksen historian. Myös ansioituneita pitkäaikaisesti Punkimäen hyväksi pyyteetöntä työtä tehneitä muistatettiin lämminhekisessä juhlassa, jossa juhlapuheen piti Suomen kotiseutuliiton puheenjohtaja Heikki Kukkonen ja päätössanat lausui seuran varapuheenjohtaja Lasse Rekola.
Alueen Martat olivat laittaneet pöydän todella koreaksi.

Pukinmäki on kehittynyt, mutta paljon on vielä tehtävää ja kehitettävää. Alueemme työväenyhdistyksen ehdokkaana tulen vaalikampanjassani painottamaan muun muassa alueemme terveys- ja vanhuspalveluja, monipuolista asutusrakennetta ja turvallisuuden lisäämsitä. Niihin palaan näillä sivuilla lähiaikoina.

PARAS Helsinki vai HKI-Vantaa

Olin edellisen hallituksen loppuvaiheessa ns. PARAS - hankkeen projektipäällikkö Vantaalle siirtyneen Jukka Peltomäen jälkeen. Monia kuntien yhteistyökuvioita käynnistettiin ja muun muassa joulun 2006 alla kutsuin alueen sd-johtajat kokoukseen Kouvon työväenyhdistyksen tiloihin. Silloin en mitenkään olisi uskonut, että keskenään erimielinen demarijoukko voisi koota joukot yhteen tukemaan suurta kuntaliitosta. Oma ehdotukseni oli Kymijoen kaupunki, mutta Kouvolaksi nimi sitten lopulta kääntyi. Tästä on syytä onnitella erityisesti Kymenlaakson demareita, jotka lopulta asian ratkaisivat.

Edellisen hallituksen saavutukset näkyvät uudessa kuntakartassa - vuoden vaihteessa kuntakartalta häviää 99 kuntaa. Edellisessä hallituksessa sovittiin myös siitä, että kuntien tuloveropohjaa vahvistetaan siirtämällä kuntien tuloverovähennyksiä valtion vastuulle kustannusneutraalisti. Jos näin meneteltäisiin kuten eduskunnassa päätettiin, kuntarakenne eheytyisi jatkossakin. Nyt Kokoomusta viedään oikein olan takaa ja rakennemuutokset jäävät niin sosiaali-ja terveydebn huollon yhteistoiminassa kuin kaupunkiseuduillakin varsin valjuiksi.

Välttämättömien rakennemuutosten sijaan keskustelun painopistettä on nyt siirretty palvelutuotannon uudistamiseen ja ulkoistamiseen sekä pääkaupunkiseudun ja vaikkapa HUS:n syyllistämiseen. Uskotaan, että rakennemuutosten sijaan palvelumarkkinoita kehittämällä asiat ratkaistaan. Hollannin EU-kaudella tehdyn selvityksen mukaan palveluittemme tuottavuus on Euroopan kärkeä. Terveydenhuollon osalta kustannustehokkuus myös Englannissa on parantunut, kun sairaaloiden taloudellisista tulosvaatimuksista luovuttiin. Nykyisin edes konservatiivinen puolue ei uskalla esittää paluuta Thatcherin uudistuksiin!

Toista on Suomessa, jossa laajalti ihan vakavasti uskotaan, että yksityinen on aina julkista tehokkaampaa ja että yksityistämällä ja ulkoistamalla asiat ratkeavat. Eivät ratkea - esimerkkejä löytyy enemmän kuin tarpeeksi!

Helsingin seudun yhteistyötä on syytä lisätä, mutta pakkoliitokseen ei ole syytä mennä. Miksi?

Helsingi seutu on liian suuri yhdeksi hallintoyksiköksi. Euroopan metropoleissakin, vaikkapa Tukholmassa on kuntien yhteiselin, joka hoitaa maankäytön, asumisen, joukkoliikenteen ja vaikkapa sairaalatoimen. Näin tulee olla myös Pk-seudulla. Alkanutta joukkoliikenneyhteistyötä on syytä laajentaa tähän suuntaan. Uudelle yhteiselimelle tulee myös varmistaa riittävän toiminnan rahoitus ja itsenäisyys.

Olen esittänyt, että alueen kuntien kiinteistöverotasot yhtenäistetään ja näin kertyvät noin 200 miljoonaa euroa tuloutetaan uudelle yhtymälle aluksi yhteisen joukkoliikenteen järjestämiseksi Pääkaupunkiseudulla.

Näin syntyperäisenä helsinkiläisenä olen kiintynyt kotikaupunkiini. Tunnen olevani helsinkiläinen. Ymmärrän, että suurimmalle osalle junan tänne tuomia ei ole näitä juuria ja siksi vaikkapa monet kepulaiset innolla ovat yhdistämässä tämän alueen kuntia.

Stadin kundille - ylipormestari Pajuselle, kelpaisi Helsingin liitos Vantaan kanssa. Jollain aikavälillä se sopii minullekin - Espoo tuntuu kyllä selvästi kaukaisemmalta.

Puutarhakaupungit

Eilen oli vaalien lähtölaukaus, kun Helsingissä YLE:n vaalitorilla nähtiin tietynlainen sirkus. Oli voimamieskoitosta, julkkisten lätynpaistoa ja verenpainemittausta. Politiikkaakin sivuttiin, mutta enemmän oli markkinameininkiä. Toivottavasti tahti tästä paranee ja päästään asiaan, sillä kuntien toiminta ja vastuut ovat muutakin kuin hauskanpitoa, vaikka sekin on tärkeätä. Voitaisiinko ajatella, että eduskuntavaalit tai presidentinvaalit käynnistyisivät tällä lailla?

Tuskinpa. Jotenkin tuntuu, että YLEinen käsitys kunnista on vielä vähän tällainen pienissä asioissa puuhastelu. Terveydenhuoltoa, ilmastoasioita ja vanhusten tilannettakin sivuttiin epävarman talouden oloissa. Tästä on hyvä jatkaa.

Päivän yllätys oli kansan tuki Vanhasen puutarhapaupunkiajatukselle. Me suomalaiset olemme tottuneet väljään asumiseen. Tilaa on ja lapsuudesta muistamme mukavat kesät leireillä ja muutoin vain maadeudun hienossa ympäristössä järvineen ja metsineen. Siinä on ehkä tiettyä kaikokaipuutta jopa täällä kivikylässä syntyneelle, kuten minulle.

En kuitenkaan kannata Vanhasen mallia varsinkin kun hän eilen ilmoitti, että raideliikenteen etuja liioitellaan. Ei liioitella. Raideliikenne on tulevaisuutta ja siihen on panostettava, jotta saataisiin todellinen vaihtoehto yksityisautoilulle. Autoilulla tulee Suomen kaltaisessa suuressa ja harvaanasutussa maassa aina olemaan merkittävä sijansa. Se tulee hyväksyä, mutta sen varaan ei tulevaisuuden yhdyskuntarakennetta tule rakentaa.

Helsingin seudullakin pääkaupunkiseutua ympäröivät kunnat ovat varsin hyvin pärjääviä. Edullisia tontteja kaavoitetaan ja muualla työssäkäyvät tuovat veroeuronsa pendelikuntaan. Teatterissa ja muissa kulttuuri - ja suuremmissa liikuntatilaisuuksissa käydään sitten keskuspaikoissa. Keskuspaikat joutuvat usein myös vastaamaan vaikkapa seudun vuokra-asuntotuotannosta, asunnottomista ja maahanmuuttajien kotouttamisesta. Hyvinvointiyhteiskunnassa ne tulisi jakaa yhteisvastuullisesti. Nyt ne ovat pääosin suurimpien kaupunkien kontolla.

Ymmärrän lapsiperheitä, jotka haluavat väljyyttä ja turvallisuutta. Helsinki laajenee nyt Sipoon suuntaan. Kun lounaissipoota kaavoitetaan, tärkeätä on, sinne tehdään mahdoliseksi myös lapsiperheiden sijoittuminen pienasuntoihin hyvien julkisten kulkuyhteyksien äärelle. Näin luodaan monipuolista Helsinkiä, jonne mahtuvat myös väljyyttä kaipaavat lapsiperheet. Tärkeätä kuitenkin on, että raideliikennettä kehitetään jotta työmatka-autoilulle luodaan todellinen vaihtoehto ja otamme oman vastuumme ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Vanhasen malli etäännyttää kehyskunnat hyvinvoiviksi saarekkeiksi kaupunkikeskusten ympärille. Jos niin jatketaan, tulisi myös pohtia, kuinka nämä nämä puutarhakaupungit ja niiden asukkaat osallistuvat niihin yhteisiin elinkeino- kulttuuri ja vaikkapa liikuntaponnistuksiin, jotka keskuskunnat rakentavat ja rahoittavat.

HUS:ssakin kuohuu

Ensimmäiset palautteet Blogeistani on saatu. Ne ovat kuulemma ihan asiaa, mutta liian pitkiä. Ok - koetetaan tiivistää.
Rahamarkkinoiden menosta on kutenkin pakko todeta, että tilanne ei ole ohitse ja näyttää siltä, että erityisesti Venäjä on nyt myrskyn silmässä. Pörssi oli tänään kiinni, eikä tietoa ole, koska aukeaa. Keskuspankit pumppaavat jättiläismäisesti rahaa rahoituslaitoksille, jotta yhä paheneva luottolama voitaisiin välttää. Näkemykseni kuitenkin on, että tästäkin selvitään ja että korot lähiaikoina pikemminkin tulevat alas kuin nousevat, niinkuin nyt näyttäisi.

Joka tapauksessa ajaudumme taantumaan ja se tulee vaikuttamaan myös Helsingin kaupungin tulopohjaan. Tuloista ja menoista olisikin saatava aikaan kunnon keskustelu. Toivottavasti näin käy ja päästään keskustelemaan muustakin kuin pituusjärjestyksestä, bikineistä puistoissa tai töhrykampanjasta.

Myllerrystä on myös HUS:ssa.
Olen ollut entisessä HYKS:ssa, nykyisessä HUS:ssa ja uudelleen 2006 perustetussa HYKS-lautakunnassa luottamustehtävissä yli 10 vuotta. Tunnen kohtuullisen hyvin talon tavat ja tapahtumat vuosien varrelta.
Nyt meneillään oleva kriisi on vakavin, mitä olen kohdannut.

HYKS on helsinkiläisille aina ollut tärkeä - kotisivuiltani löydät kirjoitukseni HYKS:n 50 vuotistaipaleelta.
Historian kuluessa AINA on ollut kovaa turbulenssia ja uudistukset ovat seuranneet toisiaan ja näin tulee olemaan myös jatkossa.

HYKS:n toimintaa on myös jatkuvasti verrattu eri maiden sairaaloihin - klinoita on audioitu rajojen yli. Lähestulkoon aina HYKS:n ja klinikoiden toiminta on saanut hyvät arvosanat ja ne on todettu kilpailukykyiseksi. Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että pohjoismaiden tehokkaimmat sairaalat sijaitsevat Suomessa. Kun kuntapäättäjät valittavat erityistason hoidon kalleutta, he unohtavat sen viiteryhmän, johon HYKS:ä ensisijaisesti tulee verrata, eli Karolinskan ja Euroopan pääkaupunkien yliopistosairaalat. Tuottavuudesta ja tehokkuudesta kekusteltaessa olen aina sanonut, että osoittakaa minulle yksi vastaava sairaala maailmasta, joka toiminnan tehokkuudessa ja tuottavuudessa pärjää HYKS:n sairaaloille. Vielä ei kukaan ole esittänyt.

Suomi on tietääkseni ainoa maa maailmassa, jossa peruskunnat vastaavat myös kaikesta erikoissairaanhoidosta syöpätaudit ja hengityshalvauspotilaat mukaanlukien. Rahoitusvastuut valtion ja kuntien kesken ovatkin vääristyneet ja niitä tulisi muutaa niin, että erityisen kalliin hoidon rahoitus olisi valtion vastuulla. Näin ei nyt kuitenkaan ole ja näidenkin hoitojen rahoitus on samalla viivalla vaikkapa kunnan päivähoidon tai liikuntatoimen kehittämisen kanssa.

Erikoissairaanhoidon kustannuskehitys tulee ikääntymisestä, teknologian ja lääkkeiden kehityksen myötä olemaan nopeampaa kuin muilla kunnan toimialoilla ehkä vanhustenhuoltoa lukuunottamatta. Tämä on otettava huomioon kun kokonaisuutta tarkastellaan.

HUS:n nykyjohdon otteessa on ollut osin konsulttitoiminnan leima. On strategioita, tavoitteita ja visioita joka lähtöön. Laatikoita on siirrelty paikasta toiseen kalvosulkeisissa. Henkilökunta on seurannut tapahtumia pitkälti sivusta tai lehtien palstoilta. Kriittistä keskustelua ei ole käyty ja asiat on kääritty yksimielisyyden kaapuun ja vastustus on vain mutosvastarintaa. Kyse on tietenkin osin tästä, mutta myös toimintatavoista - sen tämä kriisi osoittaa.

HYKS:ssä on ollut ja on valtava määrä ammattitaitoisia ihmisä. Heidän työnsä parempi kunnioittaminen ja muuutokseen mukaan ottaminen olisi tehnyt nyt meneillään olevan johtamisjärjestelmän uudistamisenkin helpommaksi.

Mielestäni myös aika puhdas kopiointi prosessiteollisuuden malleista on osin epäonnistunut. En usko, että pidemmällä aikavälillä myöskään nyt lanseerattu tilaaja-tuottajamalli soveltuu terveydenhuoltoon. Siitä on monissa maissa jo luovuttu, mutta HUS:ssa kirjattu oikein hallintosääntöön. Tulevaisuus on strategisen kumppanuuden, jossa organisaation eri toimijat ovat samassa veneessä ja jossa kaikki ovat omistajan, eli veronmaksajan asialla ilman osin keinotekoista jakamista tilaajiin ja tuottajiin osin keinotekoisilla palvelumarkkinoilla.

Sen sijaan tukipalveluiden erottaminen varsinaisesta kliinisestä toiminnasta on paikallaan. Tukipalveluiden toiminnan tehostamisella on myös saatavissa liikkumavaraa varsinaisiin ydinpalveluihin.

HUS on iso laitos ja HYKS sen suurin ja kaunein osa. Se tarvitsee sellaisen johtamisjärjestelmän, jossa resursseja voidaan tarvittaessa siirtää kysynnän mukaisesti. Valitettavasti vain tämä ydinasia on nyt jäänyt ammattinimikekiistojen alle. Lulen, että henkilöstön parempi huomioonottaminen uudistuksissa olisi avannut solmuja myös johtamisjärjestelmän tarkastelulle.

Tässä ollaan - rahoitusmarkkinat ja HUS kuohuvat - toivottavasti kummassakin päästään pohjakosketuksen jälkeen tukevasti ylöspäin.

Pk-seudun joukkoliikenne-autoton keskusta

Ennen autotonta keskustaa vielä vähän rahamarkkinamyllerryksestä.

Vaikka FED ei (vielä?) alentanut korkoa, se teki paljon suuremman teon, eli pelasti maailman suurimman vakuutusyhtiön konkurssilta. Tämä sosialisointi ja koko kaaos osoittaa, että markkinatalous tarvitsee sääntöjä toimiakseen ihmisten hyväksi. Sääntelemättömänä markkinavoimien temmellys johtaa sellaiseen ahneuteen, joka loppujen lopuksi kääntyy myös itseään vastaan. Jollekin jää Musta Pekka, kun jälkimarkkinoilla ja johdannaisilla on riskiä siirretty aina seuraavalle ja otettu välistä oma marginaali.
Toimeenpiteet ovat olleet rajuja, mutta niiden seurauksena tullaan näkemään markkinoiden vähittäinen rauhoittuminen ja normalisointi. Tosin se vie aikaa. Tulemme Yhdysvalloissa näkemään myös uudenlaisen, raha-markkinoita entistä tiukemmin kontrolloivan lainsäädännön, joka siirtyy myös Eurooppaan ja Suomeen. Mitenköhän se soveltuu Kokoomuksen arvo- ja ajatusmaailmaan?
Korkokehityksestä on esitetty erilaisia näkemyksiä. Jos talouskehitys hiipuu Euroopassa ja erityisesti Saksassa, EKP tulee laskemaan korkoa jo tänä vuonna. Jos se ei auta, niin jatkoa seuraa ensi vuonna. Seuraavat kaksi viikkoa näyttävät suunnan ja palaan tähän teemaan tuolloin uudelleen.

Ja sitten autottomaan keskustaan. Omistan auton ja ajan aika paljon. Muun muassa futistreeneihin yms. Kannatan silti autotonta keskustaa, koska olen saanut kokea mitä on autollinen ja autoton keskusta kohtuullisen isossa kaupungissa. Asuin Tukholmassa vuosina 1995 - 1997. Liikennekaaos ja jonot olivat reilusti suuremmat kuin Helsingissä, joka loppujen lopuksi on aika pieni City. Jalankulkijoiden ja autoilijoiden pinna oli usein kireällä pyöräilijöistä puhumattakaan. Kun tietulleja Tukholmaan suunniteltiin, niitä vastustettiin erityisesti sillä perusteella, että keskustan elävyys haihtuu ja kauppa ei enää käy.

Miten on käynyt? Kauppa käy edelleen Tukholman Cityssä, mutta hieno keskusta on nyt kaikkien ihailtavissa - se hengittää ja näyttää hienot puolensa ilman jatkuvaa liikennekaaosta - ilman valtavaa yksityisautoilua!

Tukholman etuna on, että siellä on todella hyvä joukkoliikenne. Erityisesti laaja Metro, yli 130 asemaa, takaa raideliikenteen toimivuuden. Helsingissä ja koko PK-seudulla raideliikennettä onkin kehitettävä voimakkaasti ja siihen on panostettava pikaisesti. Aikaa on jo kulunut tarpeeksi - on ryhdyttävä sanoista tekoihin. Vasta riittävän laaja raideliikenne yhdistettynä toimivaan syöttöliikenteeseen tekee autottomasta keskustasta todellisen vaihtoehdon. Siihen on tähdättävä!

Pääkaupunkiseudun kunnat ovat olleet erimielisiä joukkoliikenneratkaisuista. Käsittämätöntä on, että jopa lippujen hinnat vaihtelevat kunnasta toiseen. Kunnat ovat nyt ottaneet ensimmäisen yhteisen askeleen tavoitteena yhdistää alueen joukkoliikenne. Tätä on nopeutettava.

Olen sitä mieltä, että yhteisen elimen, olkoon sitten vaikka uusi kuntayhtymä - tulisi hoitaa koko pääkaupunkiseudun maankäyttö, asuminen ja joukkoliikenne. Yhtymän toiminta rahoitettaisiin tulouttamalla pk-seudun kuntien kiinteistöverot yhtymälle toiminnan rahoittamiseksi. Kiinteistöverojen tasot myös yhtenäistettäisiin Pk-seudun kunnissa. Nämä lähes 200 miljoonaa euroa riittäisivät joukkoliikenteen pyörittämiseen. Investoinnit ovat erikseen, samoin maanhankinta. Maata kyllä täällä Euroopan harvimmina asutussa metropolissa riittää, jos vain halua ja tahtoa sen hankkimiseen ja jalostamiseen on!

Kuntien keskinäisestä riitelystä on päästävä näissä asioissa kertakaikkiaan eroon. Se ei tarkoita, että kunnat pitäisi tämän takia yhdistää. Viittasin Tukholman aikaani. Tukholmassahan nämä asiat hoitaa ns. Maakäräjät, joihin kuuluu alueen kunnat Tukholman kaupunki mukaanlukien. Tukholman kaupungin asukasluku on noin 800 000, kun mm. joukkoliikenteestä vastaavan "Stockholm läns Lanstinget":n asukasluku on no n, 1,7 miljoonaa.
Vaikka järjestelmä on erilainen se osoittaa, että ylikunnallinen elin voi hoitaa ylikunnallsiesti tärkeät asiat! Lähipalvelut hoidetaan sitten demokraattisesti johdetuissa kunnissa, joihin ihmiset juurtuvat.

Syntyperäisenä helsinkiläisenä liitos Espooseen ja Kauniaisiin ei tunnu houkuttelevalta.

Mitä rahamarkkinakaaoksen jälkeen?

USA:n rahamarkkinat ajautuivat juuri siihen tilaan, jonka olin ennustanut jo viime maaliskuussa. Luottolaman merkit olivat nähtävissä jo tuolloin. Nyt kun rahoituskriisi koettelee koko maailmaa, on syytä vetää muutama johtopäätös.
Ensinnäkin: Yhdysvaltain talouden myötä elää ja hengittää edelleen koko maailma. Kun subprime-jälkimarkkinoista 40 % oli sijoitettuna Eurooppaa, on selvää, että myös täällä kolisee. Toiseksi: Euroopan tilanne ei ole hyvä eikä olennaisesti parempi kuin Yhdysvaltain. EU alue on hyvin hajanainen ja se sisältää erilaisia talouksia eri kehitysasteilla. Kiinteistökupla on Floridan luokkaa Espanjassa ja osin myös Englannissa. Vaikka Yhdysvallat onkin velkaantunut niin makroluvuilla tarkasteltuna se kuitenkin on paljon vahvempi kuin monet EU -maat, erityisesti Italia.
Kolmanneksi: Eu:n uudet maat kehittyvät vähitellen, mutta niistä ei nyt ole talouden vetureiksi. Baltian maat ajautuvat lamaan ja opettelevat sen myötä markkinataloutta kovimman kautta.
Neljänneksi: FED tulee tänään alentamaan viitekorkoa 1,75 %:iin - EKP ei korkotasoon koske. Euroopan keskuspankki onkin oikeistolaisempi kuin Yhdysvaltain FED ja katsoo kasvun ja työllisyyden sijaan ensisijaisesti hintavakautta. Tämä saksalaisjohtoinen politiikka juontaa juurensa Kolmannen tasavallan (Hitlerin) hyperinflaatiosta, joka johti Euroopan tuhoon ja kärsimykseen. Vaikka EKP pumppaa markkinoille rahaa, se ei laske korkoa ja siinä se tekee vakavan virheen. Korkoaseella Eurooppa pidetää pihdeissä ja vasta kun taantuma/lama vaimentaa hintapaineita, korkoa lasketaan. Tämä on yksi keskeinen syy siihen, että Euroopassa taantuma tulee sittenkin kestämään USA:ta kauemmin.
Viidenneksi: Venäjäkään ei ole näiden muutosten ulkopuolella. Venäjäm pörssi on pudonnut kahdessa viikossa 30 % ja uusi presidentti on Venäläiseen tapaan vakuuttanut asioiden olevan kunnossa. Eivät ole, vaan valtava rahan määrän kasvu yhdistettynä investointien heikkoon tuottoon johtaa rahoituskriisiin myös Venäjällä. Tästä on vähemmän keskusteltu mutta viimeistäin nyt olisi syytä tehdä vaihtoehtoskenaario sille, että talouskehitys Venäjällä hiipuu jyrkästi.
Entä sitten Suomi?
Suomalaisille pankinjohtajille on annettava kiitosta, että ne eivät menneet rahoittamaan Baltian kiinteistöseikkailuja - liekö 1990 - luvun alun pankkikriisi opettanut.
Tuloverotusta on alennettava ja kulutusta pidettävä yllä, jotta selviämme pahimman, eli seuraavien parin vuoden ylitse. Sitten helpottaa ja pääsemme taas kasvu-uralle. kun meidän keskeiset vientimarkkinat taas elpyvät.
Mitä ilmeisimmin alueelliset erot taloudessa ja sen myötä esimerkiksi asuntojen hinnoissa eriytyvät entisestään. Kun rakentaminen muutoin hiipuu, tulee julkisia investointeja ja korjausrakentamista tukea suhdanteen tasaamiseksi.
Muutoin on pantava suu säkkiä myöten myös julkisessa taloudessa ja oltava pidättyväinen. Terveydenhuoltoon ja vanhuspalveluihin on panostettava lisää mutta muilta osin isoihin uudistuksiin tai palkankorotuksiin tuskin lähivuosina on varaa.

Rahamarkkinat kaaoksessa

Nyt se sitten tapahtui - kauan odotettu iso rysäys, kun Yhdysvaltain rahoitusmarkkinat osittain romahtivat. Niiden tilalle tulee uusi ja entistä tarkempi valvontajärjestelmä, joka tulee kattamaan myös investointipanki ja rajoittamaan myös "hedge-" ja muiden rahastojen toimintaa. Tie tähän on ollut pitkä ja osin kivinen. Suuri hämmastyksen aiheeni on ollut se käsittämätön ymmärtämättömyys USA:n rahoitusmarkkinoita kohtaan, joka on meillä vallinnut lähestulkoon koko vuoden. Vuoden alussa Kauppalehdessä pankki- ja eräät muut ekonomistit ennakoivat tulevaa ennustaen keskimäärin 5 %:n pörssikurssinousua! Nyt on tultu alas kohta 40 %.

Kirjoitin 25.3. Demariin oheisen artikkelin, joka mielestäni ihan kohtuulisesti kertoo, mistä on kysymys ja mihin joudutaan.

Olemme siis luottolamassa ja sen korjaamiseen menee nyt aikaa. Ajaudumme taantumaan ja mahdollisesti jopa lamaan. Tässä rytäkässä tapahtuu varallisuuden uusjakoa, niinkuin aina heikkoina aikoina. Kuntien talouskin tulee heikkenemään. Sekin on hyvä pitää mielessä näin kuntavaalien alla.

Olemme stagflaatiossa, eli talouden hitaassa kasvussa tai taantumassa johon yhdistyy verrattain korkea inflaatio. Tämä on vaarallinen ilmiö, koska meillä ei ole kokemuksia siitä, kuinka pääsemme eteenpäin. Käsittämätöntä on, että istuva hallitus on tässä tilanteessa itse lisännyt inflaatiota, kuten tämänpäiväiset Tilastokeskuksen tiedot osoittivat. Palvelumaksujen korotukset eivät mitenkään sovi tähän tilanteeseen - eivätkä myöskään sähköveron- ja vaikkapa dieselveron korotus. Riskianalyysit jäivät ilmeisesti tekemättä ja nyt ollaan ainakin taantuman kynnyksellä. Positiivista on, että tuloverotusta kevennetään. Nyt on kulutusta pyrittävä ylläpitämään, jotta selviämme pahimman yli kun vienti ryhtyy takkuilemaan ja sitä kautta taloutemme hiipuu!

Jalkapallossa juhlaa - paperteollisuudessa synkkää

Hei - syksy on tullut ja viikonvaihteena menen mökilleni laittamaan sen talvikuntoon. Maanantaista alkaen alan pitää vaalipäiväkirjaa. Se jatkuu vaaleihin asti ja käsittelen siinä ajankohtaisia yhteiskuntapoliittisia asioita. Seuraa mukana ja kommentoi. On mukavaa saada palautetta ja jakaa ajatuksia.

Eilinen 10.9. oli merkittävä päivä niin suomalaisessa paperiteollisuduessa kuin jalkapallossakin. Puun saannin ongelmat ja kansainväliset toimintaympäristön muutokset ovat johtaneet siihen, että kannattavuutemme on laskenut. Toisaalta voidaan hallitustakon osoittaa heikosta puun saatavuuden hotamisesta. Yksityisten maanomistajien verohelpotus oli periaatteessa oikein, mutta tuli aivan liian myöhään. Venäjän puutulliin ei saatu erillisratkaisua. Käsittämätöntä osin on, että EU:n harvimmin asutussa maassaa, jossa metsää on valtavasti, ei raaka-ainetta saada tehtaisiin. Lapin metsistä noin puolet on suojeltu. Suojelu on muotia ja metsiä tulee varjella, mutta jos sen hintana on ihmisten työttömyys ja ahdinko, on syytä uudelleen pohtia myös suojelun laajuutta. Meidän on suojeltava myös suomalaisen työmiehen tulevaisuus, ei vain vaikkapa liito-oravan!

Saksaa vastaan pelattu peli oli upeaa katseltavaa - paras peli aikoihin. Välillä tuntui, että enää emme välttämättä Littiä kaipaa, peli kulki ja tempo oli kohdallaan. Positiivista oli, että paniikkiin ei menty kuin ihan lopussa ja päättömät pitkät pallot olivat vähissä. Tällä tasurilla saattaa olla suuri vaikutus matkalla Etelä-Afrikkaan 2010 - toivotaan Stuartille ja koko joukkueelle onnea -
tästä on hyvä jatkaa Moskovaan 15.10 kovaa Venäjän ryhmää vastaan! Ja toivottavasti oma joukkueenni Käpylän Pallo sao ottelusta lisää virtaa Viikinkejä avstaan 1tiistaina 16.9 Käpylässä pelattavaan Ykkösen otteluun Viikinkejä vastaan!

t. R

Terveempi Helsinki

Tulevissa kuntavaaleissa ratkaistaan myös Helsingin terveydenhuollon suunta. Tämän hetken tilanne ei ole hyvä. Porvarijohtoisessa kaupungissamme terveydenhuolto on yhä voimakkaammin jakaantumassa kahtia. Parempiosaiset käyttävät yksityisiä palvelujentuottajia samalla kun Helsingin oma terveydenhuolto uhkaa rapautua. Työterveydenhuollon tilanne on kohtuullisen hyvä, mutta suurten ikäluokkien siirtyessä lähivuosina sankoin joukoin eläkkeelle, on edessä terveydenhuoltojärjestelmämme todellinen voimainkoitos.

Haluan panostaa erityisesti julkiseen terveydenhuoltoon. Pidemmällä aikavälillä tämä on kaikkien etu – veroeuroille tulee kaikkien saada vastinetta hyvästä ja toimivasta terveydenhuollosta.

Suurin kehittämiskohde tulee seuraavalla valtuustokaudella olla perusterveydenhuollon parantaminen. Tämä edellyttää ensisijaisesti aivan uudenlaista otetta niin, että Helsingin terveysasemien hoitotaso olennaisesti nousee nykyisestä ja että terveysasemien houkuttelevuus työpaikkana paranee.

Tärkeätä on myös terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteys ja saumattomat hoitoketjut erityisesti vanhustenhuollossa. Laitoshoidosta terveyskeskusten vuodeosastoilla on vähitellen luovuttava ja siirryttävä palvelu- ja kuntoutuskeskeiseen otteeseen vanhusten hoidossa.
Vanhuus ei ole sairaus vaan elämänvaihe.

Erikoissairaanhoidon jonot on purettava ja hoitoon pääsyä nopeutettava. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyötä erikoissairaanhoidossa on edelleen tehostettava ja työnjakoa kehitettävä.

Totti

Suomi erottuu Eurooppalaisesta kulttuurista ehkä eniten suhtautumisessa jalkapalloon. Meillä se on yksi urheilumuoto muiden joukossa, lähes kaikkialla muualla osa eurooppalaista kulttuuria. Italialaisen sanonnan mukaan elämä on osa jalkapalloa. Tämän joutui Suomen virkamieskuntakin tuntemaan, kun EU- puheenjohtajakaudellamme kesällä 2006 Lahden ministeritapaamisen aikataulut laitettiin uuteen uskoon, kun eurooppalaiset kollegat halusivat seurata jalkapallon MM-kisoja.
Jalkapallokierrokset Euroopassa keräävät kerta toisensa jälkeen enemmän väkeä kuin aikoinaan maailman suurimmaksi urheilutapahtumaksi mainostetut Yleisurheilun MM-kilpailut Helsingissä 2005. Jalkapallon MM-kisat on maailman seuratuin urheilutapahtuma ja jalkapallo lähes poikkeuksetta suosituin urheilulaji - eurooppalaisena poikkeuksena Suomi.
Asuin 1990-luvun puolivälissä Tukholmassa. Paikalliskamppailuihin Råsundassa ahtautui lähes aina tupa täyteen, eli noin 32.000 katsojaa. Laulu raikui, soihdut paloivat - fanikatsomoissa meno oli hurjaa. Se tarttui myös muihin ja tunnelma oli poikkeuksetta huumaava.
Olen 7-vuotiaasta lähtien pelannut jalkapalloa Käpylän Pallossa ja usein miettinyt, miksi kuningas jalkapallo ei meillä ole noussut eurooppalaiselle tasolle peliesitysten, kuten ei suosionkaan suhteen.
Olisiko niin, että suomalaisten joukkueiden, valmentajien ja tuomarien olematon kansainvälinen menestys johtuu ensisijaisesti jalkapallokulttuurin puutteesta kotimaassamme vai siitä, että kulttuuri ylipäätään täällä Euroopan äärilaidalla on niin erilainen?
Jalkapallokulttuuri on Suomessa kehittymässä, mutta hiljaa ja sivussa vaikkapa virallisesta Palloliiton paperinmakuisesta toiminnasta. Suurin syy jalkapallon suosion kasvuun on tiedonvälityksen kansainvälistyminen. Erityisesti Canal + on tuonut jalkapallokulttuurin olohuoneisiimme. Internetissä fanit voivat jakaa kokemuksiaan suosikkiensa edesottamuksista.
Olisihan se mukavaa, jos Paatelaisen lisäksi joku toinenkin suomalainen valmentaja näkyisi TV:ssä kv. peleissä kentän laidalla eikä vain pelistudiossa!
Suomalaisten joukkueiden pelitapa on lähes poikkeuksetta hyvin kaavamainen - taistelua, asennetta vetoja, vetoja. Varsin yhtenäinen pelitapa kielii kaavamaisesta valmennuksesta. Mutta missä luuhaa vaikkapa Suomen Totti - kenestä olisi siihen?
Suomalaisia erotuomareita kv. peleissä ei ole näkynyt vuosiin. Kotimaan usein hyvinkin hiljaisilla kentillä kortti heilahtaa herkästi liiasta suunsoitosta, mielipiteet ovat varmoja ja sääntökirja osataan ulkoa. Sääntöjen lisäksi tulee kuitenkin osata tulkita peliä ja ottaa huomioon pelin luonne. Suomalainen tuomari ei pysäytä palloa, vaikka se olisi yli rajojen - ei vaihda mielipiteitä pelaajien kanssa tai kosketa pelaajia. Johtuneeko tämä autoritäärisestä kulttuuristamme vai jostain muusta?
Kuinka sitten jalkapallokulttuuria voisimme edistää? Ehdotan näin aluksi seuraavia toimenpiteitä.
Tunnelman kohottamiseksi:
- Panostetaan metelin lisäämiseen katsomoissa, erityisesti fanikatsomoissa - joustetaan myös mahdollisissa alkuvaiheen ylilyönneissä ja panostetaan seurojen järjestyksenvalvontaan sen sijaan, että heti laitetaan poliisi ja muut viranomaiset tukahduttamaan orastava fanitoimintaa
- Sijoitetaan suuret näytöt, "skriinit", liiga-areenoille. Norjassa tämä on olennaisesti lisännyt katsomotunnelmaa, ja kun suomalaiset ovat ehkä norjalaisiakin hiljaisempia, tämä toisi eloa ja TV-tunnelmaa katsomoihin.
Seurojen elinvoiman ja talouden parantamiseksi:
- Perustetaan alueelliset, kaupunkien rakentamat ja seurojen ylläpitämät klubitalot pelikenttien yhteyteen
- Kehitetään kaupungin ja seurojen sopimuksia kenttien valvonnasta yms. vastaavasta
- Varmistetaan seurojen talkootyön verovapaus jatkossakin - makkaranmyynti ei ole liiketoimintaa
Valmennus - ja tuomaritoiminnassa edistetään voimakkaasti kansainvälistä yhteistyötä.
Tästäkö se lähtisi?
Niin ja jalkapallokulttuuriin kuuluu myös huumori ja itseironia. Roman kapteeni Francesco Tottista on lukuisia vitsejä. Tottin suosikkivitsi itsestään on seuraava: "Rooman suurin urheilulehti otsikoi: Tottin kirjasto paloi - kaikki kaksi kirjaa tuhoutuivat. Tähän Totti kommentoi: Tämä on järkyttävää - en ehtinyt vielä värittää toista kirjaa loppuun asti!"
Tottin imagoon ja Tottin ympärille perustetut tuotteet myyvät Euroopassa tällä hetkellä paremmin kuin koskaan - moniko meistä on niistä kuullut?

Tästä tämä lähtee

Halvalla sitä saa tällaisen blogin. Perustamiskustannus oli yksi kalja ja Kunta-lehti, vaikka tekijänä oli aito ay-ekonomisti. Kirjoituksia on luvassa pian, joten pysy kanavalla!