sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Totti

Suomi erottuu Eurooppalaisesta kulttuurista ehkä eniten suhtautumisessa jalkapalloon. Meillä se on yksi urheilumuoto muiden joukossa, lähes kaikkialla muualla osa eurooppalaista kulttuuria. Italialaisen sanonnan mukaan elämä on osa jalkapalloa. Tämän joutui Suomen virkamieskuntakin tuntemaan, kun EU- puheenjohtajakaudellamme kesällä 2006 Lahden ministeritapaamisen aikataulut laitettiin uuteen uskoon, kun eurooppalaiset kollegat halusivat seurata jalkapallon MM-kisoja.
Jalkapallokierrokset Euroopassa keräävät kerta toisensa jälkeen enemmän väkeä kuin aikoinaan maailman suurimmaksi urheilutapahtumaksi mainostetut Yleisurheilun MM-kilpailut Helsingissä 2005. Jalkapallon MM-kisat on maailman seuratuin urheilutapahtuma ja jalkapallo lähes poikkeuksetta suosituin urheilulaji - eurooppalaisena poikkeuksena Suomi.
Asuin 1990-luvun puolivälissä Tukholmassa. Paikalliskamppailuihin Råsundassa ahtautui lähes aina tupa täyteen, eli noin 32.000 katsojaa. Laulu raikui, soihdut paloivat - fanikatsomoissa meno oli hurjaa. Se tarttui myös muihin ja tunnelma oli poikkeuksetta huumaava.
Olen 7-vuotiaasta lähtien pelannut jalkapalloa Käpylän Pallossa ja usein miettinyt, miksi kuningas jalkapallo ei meillä ole noussut eurooppalaiselle tasolle peliesitysten, kuten ei suosionkaan suhteen.
Olisiko niin, että suomalaisten joukkueiden, valmentajien ja tuomarien olematon kansainvälinen menestys johtuu ensisijaisesti jalkapallokulttuurin puutteesta kotimaassamme vai siitä, että kulttuuri ylipäätään täällä Euroopan äärilaidalla on niin erilainen?
Jalkapallokulttuuri on Suomessa kehittymässä, mutta hiljaa ja sivussa vaikkapa virallisesta Palloliiton paperinmakuisesta toiminnasta. Suurin syy jalkapallon suosion kasvuun on tiedonvälityksen kansainvälistyminen. Erityisesti Canal + on tuonut jalkapallokulttuurin olohuoneisiimme. Internetissä fanit voivat jakaa kokemuksiaan suosikkiensa edesottamuksista.
Olisihan se mukavaa, jos Paatelaisen lisäksi joku toinenkin suomalainen valmentaja näkyisi TV:ssä kv. peleissä kentän laidalla eikä vain pelistudiossa!
Suomalaisten joukkueiden pelitapa on lähes poikkeuksetta hyvin kaavamainen - taistelua, asennetta vetoja, vetoja. Varsin yhtenäinen pelitapa kielii kaavamaisesta valmennuksesta. Mutta missä luuhaa vaikkapa Suomen Totti - kenestä olisi siihen?
Suomalaisia erotuomareita kv. peleissä ei ole näkynyt vuosiin. Kotimaan usein hyvinkin hiljaisilla kentillä kortti heilahtaa herkästi liiasta suunsoitosta, mielipiteet ovat varmoja ja sääntökirja osataan ulkoa. Sääntöjen lisäksi tulee kuitenkin osata tulkita peliä ja ottaa huomioon pelin luonne. Suomalainen tuomari ei pysäytä palloa, vaikka se olisi yli rajojen - ei vaihda mielipiteitä pelaajien kanssa tai kosketa pelaajia. Johtuneeko tämä autoritäärisestä kulttuuristamme vai jostain muusta?
Kuinka sitten jalkapallokulttuuria voisimme edistää? Ehdotan näin aluksi seuraavia toimenpiteitä.
Tunnelman kohottamiseksi:
- Panostetaan metelin lisäämiseen katsomoissa, erityisesti fanikatsomoissa - joustetaan myös mahdollisissa alkuvaiheen ylilyönneissä ja panostetaan seurojen järjestyksenvalvontaan sen sijaan, että heti laitetaan poliisi ja muut viranomaiset tukahduttamaan orastava fanitoimintaa
- Sijoitetaan suuret näytöt, "skriinit", liiga-areenoille. Norjassa tämä on olennaisesti lisännyt katsomotunnelmaa, ja kun suomalaiset ovat ehkä norjalaisiakin hiljaisempia, tämä toisi eloa ja TV-tunnelmaa katsomoihin.
Seurojen elinvoiman ja talouden parantamiseksi:
- Perustetaan alueelliset, kaupunkien rakentamat ja seurojen ylläpitämät klubitalot pelikenttien yhteyteen
- Kehitetään kaupungin ja seurojen sopimuksia kenttien valvonnasta yms. vastaavasta
- Varmistetaan seurojen talkootyön verovapaus jatkossakin - makkaranmyynti ei ole liiketoimintaa
Valmennus - ja tuomaritoiminnassa edistetään voimakkaasti kansainvälistä yhteistyötä.
Tästäkö se lähtisi?
Niin ja jalkapallokulttuuriin kuuluu myös huumori ja itseironia. Roman kapteeni Francesco Tottista on lukuisia vitsejä. Tottin suosikkivitsi itsestään on seuraava: "Rooman suurin urheilulehti otsikoi: Tottin kirjasto paloi - kaikki kaksi kirjaa tuhoutuivat. Tähän Totti kommentoi: Tämä on järkyttävää - en ehtinyt vielä värittää toista kirjaa loppuun asti!"
Tottin imagoon ja Tottin ympärille perustetut tuotteet myyvät Euroopassa tällä hetkellä paremmin kuin koskaan - moniko meistä on niistä kuullut?

Ei kommentteja: