Viikonvaihteessa juhlittiin niin Tapanilassa kuin Pukinmäellä. Tapanilan työväenyhdistyksen 100 vuotisjuhla oli kertakaikkiaan onnistunut. Ohjelma oli erittäin korkeatasoinen ja tilaisuutta leimasi voimakas aatteellisuus. Viipurin työväen soittajien tahdittamana ohjelma eteni mukavasti ja vaihtelevasti. Mosan kisällien upea esitys oli kuin rauhan ja yhteisöllisyyden sanoman viestittäminen nuoremmalle sukupolvelle. Sitä todella tarvitaan näinä traagisina aikoina. Vaikka asiat ennen olivat monessa suhteessa huonommin, ei nykyisenkaltaisia äärimmäisiä tekoja ollut. Kävin koulua Viipurin lyseon perijänä toimineessa Helsingin Kaksoisyhteislyseossa Käpylässä. Meno 44 pojan luokassa oli tietenkin joskus hurjaa, mutta suhteellisen reilua. Luokat olivat yhdessä ja niillä oli oma luokanvalvoja. Vakavasti olisi nyt pohdittava, onko luokattomuus onnistunut vai tulisiko ottaa askel taaksepäin jotta yhdessä pääsemme eteeenpäin.
Paavo Lipposen puhe oli mieleenpainuva. Nyt maailmalla kelpaavat jälleen myös sosialidemokraattien talouslinjaukset, kun ahneuteen perustuva rahajärjestelmä on kriisissä. Markkinataloutta ja siihen liittyviä riskejä on yhteisen edun nimissä hallittava ja ääri-ilmiöt kitkettävä. Tämä merkitsee myös yhteistä kontrollia. Vähälle huomiolle on jäänyt se, että nykyisen katastrofin takana on Kokoomuksen Yhdysvaltain veljespuolue, Bush:n johtamat republikaanit. Tärkeätä on, että Yhdysvallat saa nyt asiansa edes jonkinlaiseen kuntoon ja että Barack Obama tulee valituksi maailman mahtavimman maan presidentiksi. Toisenlainen tulos merkitsisi nykyisen politiikan jatkumista ja epävarmuuden ylläpitämistä maailmassa.
Maailma tarvistee nyt uuden alun ja mahdollisuuden.
Viesti Tapanilan työväentalolta oli selvä - tarvitsemme muutosta myös meillä. Nykyinen porvarihallitus ei kykene vastaamaan niihin haasteisiin jotka ovat edessämme. Terveydenhuolto, vanhuspalvelut, päivähoito, kouluterveydenhuolto tarvitsevat lisää tekijöitä ja myös voimavaroja. Niin kauan kuin niissä on suuria ongelmia, ei suuria veronalennuksatule tule toteuttaa.
Pukinmäkitalolla Pukinmäkiseura juhli 30-vuotista historiaansa niinikääm juhlavin menoin puheenjohta Kauko Salmen ja sihteeri Tero Tuomiston johdolla. Paljon on vuosikymmenten aikana saatu aikaan. Sitä todistivat muun muassa Pukinmäen taidetalon sirkustaiteilijat kuin peruskoulun oppilaiden hienot pianoesitykset, joita täydensi Lauluryhmä Toivon säteet Kaisu Rauhanmaan säestyksellä. Seurakunta, Malmin sisaryhdistys ja HELKA r.y. toivat omat tervehdyksensä. Ennen tilaisuuden alkua myös Pukinmäen Työväenyhdistys tervehti juhlivaa seuraa lahjoittaen Suomen kaupunkilaitoksen historian. Myös ansioituneita pitkäaikaisesti Punkimäen hyväksi pyyteetöntä työtä tehneitä muistatettiin lämminhekisessä juhlassa, jossa juhlapuheen piti Suomen kotiseutuliiton puheenjohtaja Heikki Kukkonen ja päätössanat lausui seuran varapuheenjohtaja Lasse Rekola.
Alueen Martat olivat laittaneet pöydän todella koreaksi.
Pukinmäki on kehittynyt, mutta paljon on vielä tehtävää ja kehitettävää. Alueemme työväenyhdistyksen ehdokkaana tulen vaalikampanjassani painottamaan muun muassa alueemme terveys- ja vanhuspalveluja, monipuolista asutusrakennetta ja turvallisuuden lisäämsitä. Niihin palaan näillä sivuilla lähiaikoina.
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
maanantai 22. syyskuuta 2008
PARAS Helsinki vai HKI-Vantaa
Olin edellisen hallituksen loppuvaiheessa ns. PARAS - hankkeen projektipäällikkö Vantaalle siirtyneen Jukka Peltomäen jälkeen. Monia kuntien yhteistyökuvioita käynnistettiin ja muun muassa joulun 2006 alla kutsuin alueen sd-johtajat kokoukseen Kouvon työväenyhdistyksen tiloihin. Silloin en mitenkään olisi uskonut, että keskenään erimielinen demarijoukko voisi koota joukot yhteen tukemaan suurta kuntaliitosta. Oma ehdotukseni oli Kymijoen kaupunki, mutta Kouvolaksi nimi sitten lopulta kääntyi. Tästä on syytä onnitella erityisesti Kymenlaakson demareita, jotka lopulta asian ratkaisivat.
Edellisen hallituksen saavutukset näkyvät uudessa kuntakartassa - vuoden vaihteessa kuntakartalta häviää 99 kuntaa. Edellisessä hallituksessa sovittiin myös siitä, että kuntien tuloveropohjaa vahvistetaan siirtämällä kuntien tuloverovähennyksiä valtion vastuulle kustannusneutraalisti. Jos näin meneteltäisiin kuten eduskunnassa päätettiin, kuntarakenne eheytyisi jatkossakin. Nyt Kokoomusta viedään oikein olan takaa ja rakennemuutokset jäävät niin sosiaali-ja terveydebn huollon yhteistoiminassa kuin kaupunkiseuduillakin varsin valjuiksi.
Välttämättömien rakennemuutosten sijaan keskustelun painopistettä on nyt siirretty palvelutuotannon uudistamiseen ja ulkoistamiseen sekä pääkaupunkiseudun ja vaikkapa HUS:n syyllistämiseen. Uskotaan, että rakennemuutosten sijaan palvelumarkkinoita kehittämällä asiat ratkaistaan. Hollannin EU-kaudella tehdyn selvityksen mukaan palveluittemme tuottavuus on Euroopan kärkeä. Terveydenhuollon osalta kustannustehokkuus myös Englannissa on parantunut, kun sairaaloiden taloudellisista tulosvaatimuksista luovuttiin. Nykyisin edes konservatiivinen puolue ei uskalla esittää paluuta Thatcherin uudistuksiin!
Toista on Suomessa, jossa laajalti ihan vakavasti uskotaan, että yksityinen on aina julkista tehokkaampaa ja että yksityistämällä ja ulkoistamalla asiat ratkeavat. Eivät ratkea - esimerkkejä löytyy enemmän kuin tarpeeksi!
Helsingin seudun yhteistyötä on syytä lisätä, mutta pakkoliitokseen ei ole syytä mennä. Miksi?
Helsingi seutu on liian suuri yhdeksi hallintoyksiköksi. Euroopan metropoleissakin, vaikkapa Tukholmassa on kuntien yhteiselin, joka hoitaa maankäytön, asumisen, joukkoliikenteen ja vaikkapa sairaalatoimen. Näin tulee olla myös Pk-seudulla. Alkanutta joukkoliikenneyhteistyötä on syytä laajentaa tähän suuntaan. Uudelle yhteiselimelle tulee myös varmistaa riittävän toiminnan rahoitus ja itsenäisyys.
Olen esittänyt, että alueen kuntien kiinteistöverotasot yhtenäistetään ja näin kertyvät noin 200 miljoonaa euroa tuloutetaan uudelle yhtymälle aluksi yhteisen joukkoliikenteen järjestämiseksi Pääkaupunkiseudulla.
Näin syntyperäisenä helsinkiläisenä olen kiintynyt kotikaupunkiini. Tunnen olevani helsinkiläinen. Ymmärrän, että suurimmalle osalle junan tänne tuomia ei ole näitä juuria ja siksi vaikkapa monet kepulaiset innolla ovat yhdistämässä tämän alueen kuntia.
Stadin kundille - ylipormestari Pajuselle, kelpaisi Helsingin liitos Vantaan kanssa. Jollain aikavälillä se sopii minullekin - Espoo tuntuu kyllä selvästi kaukaisemmalta.
Edellisen hallituksen saavutukset näkyvät uudessa kuntakartassa - vuoden vaihteessa kuntakartalta häviää 99 kuntaa. Edellisessä hallituksessa sovittiin myös siitä, että kuntien tuloveropohjaa vahvistetaan siirtämällä kuntien tuloverovähennyksiä valtion vastuulle kustannusneutraalisti. Jos näin meneteltäisiin kuten eduskunnassa päätettiin, kuntarakenne eheytyisi jatkossakin. Nyt Kokoomusta viedään oikein olan takaa ja rakennemuutokset jäävät niin sosiaali-ja terveydebn huollon yhteistoiminassa kuin kaupunkiseuduillakin varsin valjuiksi.
Välttämättömien rakennemuutosten sijaan keskustelun painopistettä on nyt siirretty palvelutuotannon uudistamiseen ja ulkoistamiseen sekä pääkaupunkiseudun ja vaikkapa HUS:n syyllistämiseen. Uskotaan, että rakennemuutosten sijaan palvelumarkkinoita kehittämällä asiat ratkaistaan. Hollannin EU-kaudella tehdyn selvityksen mukaan palveluittemme tuottavuus on Euroopan kärkeä. Terveydenhuollon osalta kustannustehokkuus myös Englannissa on parantunut, kun sairaaloiden taloudellisista tulosvaatimuksista luovuttiin. Nykyisin edes konservatiivinen puolue ei uskalla esittää paluuta Thatcherin uudistuksiin!
Toista on Suomessa, jossa laajalti ihan vakavasti uskotaan, että yksityinen on aina julkista tehokkaampaa ja että yksityistämällä ja ulkoistamalla asiat ratkeavat. Eivät ratkea - esimerkkejä löytyy enemmän kuin tarpeeksi!
Helsingin seudun yhteistyötä on syytä lisätä, mutta pakkoliitokseen ei ole syytä mennä. Miksi?
Helsingi seutu on liian suuri yhdeksi hallintoyksiköksi. Euroopan metropoleissakin, vaikkapa Tukholmassa on kuntien yhteiselin, joka hoitaa maankäytön, asumisen, joukkoliikenteen ja vaikkapa sairaalatoimen. Näin tulee olla myös Pk-seudulla. Alkanutta joukkoliikenneyhteistyötä on syytä laajentaa tähän suuntaan. Uudelle yhteiselimelle tulee myös varmistaa riittävän toiminnan rahoitus ja itsenäisyys.
Olen esittänyt, että alueen kuntien kiinteistöverotasot yhtenäistetään ja näin kertyvät noin 200 miljoonaa euroa tuloutetaan uudelle yhtymälle aluksi yhteisen joukkoliikenteen järjestämiseksi Pääkaupunkiseudulla.
Näin syntyperäisenä helsinkiläisenä olen kiintynyt kotikaupunkiini. Tunnen olevani helsinkiläinen. Ymmärrän, että suurimmalle osalle junan tänne tuomia ei ole näitä juuria ja siksi vaikkapa monet kepulaiset innolla ovat yhdistämässä tämän alueen kuntia.
Stadin kundille - ylipormestari Pajuselle, kelpaisi Helsingin liitos Vantaan kanssa. Jollain aikavälillä se sopii minullekin - Espoo tuntuu kyllä selvästi kaukaisemmalta.
perjantai 19. syyskuuta 2008
Puutarhakaupungit
Eilen oli vaalien lähtölaukaus, kun Helsingissä YLE:n vaalitorilla nähtiin tietynlainen sirkus. Oli voimamieskoitosta, julkkisten lätynpaistoa ja verenpainemittausta. Politiikkaakin sivuttiin, mutta enemmän oli markkinameininkiä. Toivottavasti tahti tästä paranee ja päästään asiaan, sillä kuntien toiminta ja vastuut ovat muutakin kuin hauskanpitoa, vaikka sekin on tärkeätä. Voitaisiinko ajatella, että eduskuntavaalit tai presidentinvaalit käynnistyisivät tällä lailla?
Tuskinpa. Jotenkin tuntuu, että YLEinen käsitys kunnista on vielä vähän tällainen pienissä asioissa puuhastelu. Terveydenhuoltoa, ilmastoasioita ja vanhusten tilannettakin sivuttiin epävarman talouden oloissa. Tästä on hyvä jatkaa.
Päivän yllätys oli kansan tuki Vanhasen puutarhapaupunkiajatukselle. Me suomalaiset olemme tottuneet väljään asumiseen. Tilaa on ja lapsuudesta muistamme mukavat kesät leireillä ja muutoin vain maadeudun hienossa ympäristössä järvineen ja metsineen. Siinä on ehkä tiettyä kaikokaipuutta jopa täällä kivikylässä syntyneelle, kuten minulle.
En kuitenkaan kannata Vanhasen mallia varsinkin kun hän eilen ilmoitti, että raideliikenteen etuja liioitellaan. Ei liioitella. Raideliikenne on tulevaisuutta ja siihen on panostettava, jotta saataisiin todellinen vaihtoehto yksityisautoilulle. Autoilulla tulee Suomen kaltaisessa suuressa ja harvaanasutussa maassa aina olemaan merkittävä sijansa. Se tulee hyväksyä, mutta sen varaan ei tulevaisuuden yhdyskuntarakennetta tule rakentaa.
Helsingin seudullakin pääkaupunkiseutua ympäröivät kunnat ovat varsin hyvin pärjääviä. Edullisia tontteja kaavoitetaan ja muualla työssäkäyvät tuovat veroeuronsa pendelikuntaan. Teatterissa ja muissa kulttuuri - ja suuremmissa liikuntatilaisuuksissa käydään sitten keskuspaikoissa. Keskuspaikat joutuvat usein myös vastaamaan vaikkapa seudun vuokra-asuntotuotannosta, asunnottomista ja maahanmuuttajien kotouttamisesta. Hyvinvointiyhteiskunnassa ne tulisi jakaa yhteisvastuullisesti. Nyt ne ovat pääosin suurimpien kaupunkien kontolla.
Ymmärrän lapsiperheitä, jotka haluavat väljyyttä ja turvallisuutta. Helsinki laajenee nyt Sipoon suuntaan. Kun lounaissipoota kaavoitetaan, tärkeätä on, sinne tehdään mahdoliseksi myös lapsiperheiden sijoittuminen pienasuntoihin hyvien julkisten kulkuyhteyksien äärelle. Näin luodaan monipuolista Helsinkiä, jonne mahtuvat myös väljyyttä kaipaavat lapsiperheet. Tärkeätä kuitenkin on, että raideliikennettä kehitetään jotta työmatka-autoilulle luodaan todellinen vaihtoehto ja otamme oman vastuumme ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Vanhasen malli etäännyttää kehyskunnat hyvinvoiviksi saarekkeiksi kaupunkikeskusten ympärille. Jos niin jatketaan, tulisi myös pohtia, kuinka nämä nämä puutarhakaupungit ja niiden asukkaat osallistuvat niihin yhteisiin elinkeino- kulttuuri ja vaikkapa liikuntaponnistuksiin, jotka keskuskunnat rakentavat ja rahoittavat.
Tuskinpa. Jotenkin tuntuu, että YLEinen käsitys kunnista on vielä vähän tällainen pienissä asioissa puuhastelu. Terveydenhuoltoa, ilmastoasioita ja vanhusten tilannettakin sivuttiin epävarman talouden oloissa. Tästä on hyvä jatkaa.
Päivän yllätys oli kansan tuki Vanhasen puutarhapaupunkiajatukselle. Me suomalaiset olemme tottuneet väljään asumiseen. Tilaa on ja lapsuudesta muistamme mukavat kesät leireillä ja muutoin vain maadeudun hienossa ympäristössä järvineen ja metsineen. Siinä on ehkä tiettyä kaikokaipuutta jopa täällä kivikylässä syntyneelle, kuten minulle.
En kuitenkaan kannata Vanhasen mallia varsinkin kun hän eilen ilmoitti, että raideliikenteen etuja liioitellaan. Ei liioitella. Raideliikenne on tulevaisuutta ja siihen on panostettava, jotta saataisiin todellinen vaihtoehto yksityisautoilulle. Autoilulla tulee Suomen kaltaisessa suuressa ja harvaanasutussa maassa aina olemaan merkittävä sijansa. Se tulee hyväksyä, mutta sen varaan ei tulevaisuuden yhdyskuntarakennetta tule rakentaa.
Helsingin seudullakin pääkaupunkiseutua ympäröivät kunnat ovat varsin hyvin pärjääviä. Edullisia tontteja kaavoitetaan ja muualla työssäkäyvät tuovat veroeuronsa pendelikuntaan. Teatterissa ja muissa kulttuuri - ja suuremmissa liikuntatilaisuuksissa käydään sitten keskuspaikoissa. Keskuspaikat joutuvat usein myös vastaamaan vaikkapa seudun vuokra-asuntotuotannosta, asunnottomista ja maahanmuuttajien kotouttamisesta. Hyvinvointiyhteiskunnassa ne tulisi jakaa yhteisvastuullisesti. Nyt ne ovat pääosin suurimpien kaupunkien kontolla.
Ymmärrän lapsiperheitä, jotka haluavat väljyyttä ja turvallisuutta. Helsinki laajenee nyt Sipoon suuntaan. Kun lounaissipoota kaavoitetaan, tärkeätä on, sinne tehdään mahdoliseksi myös lapsiperheiden sijoittuminen pienasuntoihin hyvien julkisten kulkuyhteyksien äärelle. Näin luodaan monipuolista Helsinkiä, jonne mahtuvat myös väljyyttä kaipaavat lapsiperheet. Tärkeätä kuitenkin on, että raideliikennettä kehitetään jotta työmatka-autoilulle luodaan todellinen vaihtoehto ja otamme oman vastuumme ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Vanhasen malli etäännyttää kehyskunnat hyvinvoiviksi saarekkeiksi kaupunkikeskusten ympärille. Jos niin jatketaan, tulisi myös pohtia, kuinka nämä nämä puutarhakaupungit ja niiden asukkaat osallistuvat niihin yhteisiin elinkeino- kulttuuri ja vaikkapa liikuntaponnistuksiin, jotka keskuskunnat rakentavat ja rahoittavat.
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
HUS:ssakin kuohuu
Ensimmäiset palautteet Blogeistani on saatu. Ne ovat kuulemma ihan asiaa, mutta liian pitkiä. Ok - koetetaan tiivistää.
Rahamarkkinoiden menosta on kutenkin pakko todeta, että tilanne ei ole ohitse ja näyttää siltä, että erityisesti Venäjä on nyt myrskyn silmässä. Pörssi oli tänään kiinni, eikä tietoa ole, koska aukeaa. Keskuspankit pumppaavat jättiläismäisesti rahaa rahoituslaitoksille, jotta yhä paheneva luottolama voitaisiin välttää. Näkemykseni kuitenkin on, että tästäkin selvitään ja että korot lähiaikoina pikemminkin tulevat alas kuin nousevat, niinkuin nyt näyttäisi.
Joka tapauksessa ajaudumme taantumaan ja se tulee vaikuttamaan myös Helsingin kaupungin tulopohjaan. Tuloista ja menoista olisikin saatava aikaan kunnon keskustelu. Toivottavasti näin käy ja päästään keskustelemaan muustakin kuin pituusjärjestyksestä, bikineistä puistoissa tai töhrykampanjasta.
Myllerrystä on myös HUS:ssa.
Olen ollut entisessä HYKS:ssa, nykyisessä HUS:ssa ja uudelleen 2006 perustetussa HYKS-lautakunnassa luottamustehtävissä yli 10 vuotta. Tunnen kohtuullisen hyvin talon tavat ja tapahtumat vuosien varrelta.
Nyt meneillään oleva kriisi on vakavin, mitä olen kohdannut.
HYKS on helsinkiläisille aina ollut tärkeä - kotisivuiltani löydät kirjoitukseni HYKS:n 50 vuotistaipaleelta.
Historian kuluessa AINA on ollut kovaa turbulenssia ja uudistukset ovat seuranneet toisiaan ja näin tulee olemaan myös jatkossa.
HYKS:n toimintaa on myös jatkuvasti verrattu eri maiden sairaaloihin - klinoita on audioitu rajojen yli. Lähestulkoon aina HYKS:n ja klinikoiden toiminta on saanut hyvät arvosanat ja ne on todettu kilpailukykyiseksi. Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että pohjoismaiden tehokkaimmat sairaalat sijaitsevat Suomessa. Kun kuntapäättäjät valittavat erityistason hoidon kalleutta, he unohtavat sen viiteryhmän, johon HYKS:ä ensisijaisesti tulee verrata, eli Karolinskan ja Euroopan pääkaupunkien yliopistosairaalat. Tuottavuudesta ja tehokkuudesta kekusteltaessa olen aina sanonut, että osoittakaa minulle yksi vastaava sairaala maailmasta, joka toiminnan tehokkuudessa ja tuottavuudessa pärjää HYKS:n sairaaloille. Vielä ei kukaan ole esittänyt.
Suomi on tietääkseni ainoa maa maailmassa, jossa peruskunnat vastaavat myös kaikesta erikoissairaanhoidosta syöpätaudit ja hengityshalvauspotilaat mukaanlukien. Rahoitusvastuut valtion ja kuntien kesken ovatkin vääristyneet ja niitä tulisi muutaa niin, että erityisen kalliin hoidon rahoitus olisi valtion vastuulla. Näin ei nyt kuitenkaan ole ja näidenkin hoitojen rahoitus on samalla viivalla vaikkapa kunnan päivähoidon tai liikuntatoimen kehittämisen kanssa.
Erikoissairaanhoidon kustannuskehitys tulee ikääntymisestä, teknologian ja lääkkeiden kehityksen myötä olemaan nopeampaa kuin muilla kunnan toimialoilla ehkä vanhustenhuoltoa lukuunottamatta. Tämä on otettava huomioon kun kokonaisuutta tarkastellaan.
HUS:n nykyjohdon otteessa on ollut osin konsulttitoiminnan leima. On strategioita, tavoitteita ja visioita joka lähtöön. Laatikoita on siirrelty paikasta toiseen kalvosulkeisissa. Henkilökunta on seurannut tapahtumia pitkälti sivusta tai lehtien palstoilta. Kriittistä keskustelua ei ole käyty ja asiat on kääritty yksimielisyyden kaapuun ja vastustus on vain mutosvastarintaa. Kyse on tietenkin osin tästä, mutta myös toimintatavoista - sen tämä kriisi osoittaa.
HYKS:ssä on ollut ja on valtava määrä ammattitaitoisia ihmisä. Heidän työnsä parempi kunnioittaminen ja muuutokseen mukaan ottaminen olisi tehnyt nyt meneillään olevan johtamisjärjestelmän uudistamisenkin helpommaksi.
Mielestäni myös aika puhdas kopiointi prosessiteollisuuden malleista on osin epäonnistunut. En usko, että pidemmällä aikavälillä myöskään nyt lanseerattu tilaaja-tuottajamalli soveltuu terveydenhuoltoon. Siitä on monissa maissa jo luovuttu, mutta HUS:ssa kirjattu oikein hallintosääntöön. Tulevaisuus on strategisen kumppanuuden, jossa organisaation eri toimijat ovat samassa veneessä ja jossa kaikki ovat omistajan, eli veronmaksajan asialla ilman osin keinotekoista jakamista tilaajiin ja tuottajiin osin keinotekoisilla palvelumarkkinoilla.
Sen sijaan tukipalveluiden erottaminen varsinaisesta kliinisestä toiminnasta on paikallaan. Tukipalveluiden toiminnan tehostamisella on myös saatavissa liikkumavaraa varsinaisiin ydinpalveluihin.
HUS on iso laitos ja HYKS sen suurin ja kaunein osa. Se tarvitsee sellaisen johtamisjärjestelmän, jossa resursseja voidaan tarvittaessa siirtää kysynnän mukaisesti. Valitettavasti vain tämä ydinasia on nyt jäänyt ammattinimikekiistojen alle. Lulen, että henkilöstön parempi huomioonottaminen uudistuksissa olisi avannut solmuja myös johtamisjärjestelmän tarkastelulle.
Tässä ollaan - rahoitusmarkkinat ja HUS kuohuvat - toivottavasti kummassakin päästään pohjakosketuksen jälkeen tukevasti ylöspäin.
Rahamarkkinoiden menosta on kutenkin pakko todeta, että tilanne ei ole ohitse ja näyttää siltä, että erityisesti Venäjä on nyt myrskyn silmässä. Pörssi oli tänään kiinni, eikä tietoa ole, koska aukeaa. Keskuspankit pumppaavat jättiläismäisesti rahaa rahoituslaitoksille, jotta yhä paheneva luottolama voitaisiin välttää. Näkemykseni kuitenkin on, että tästäkin selvitään ja että korot lähiaikoina pikemminkin tulevat alas kuin nousevat, niinkuin nyt näyttäisi.
Joka tapauksessa ajaudumme taantumaan ja se tulee vaikuttamaan myös Helsingin kaupungin tulopohjaan. Tuloista ja menoista olisikin saatava aikaan kunnon keskustelu. Toivottavasti näin käy ja päästään keskustelemaan muustakin kuin pituusjärjestyksestä, bikineistä puistoissa tai töhrykampanjasta.
Myllerrystä on myös HUS:ssa.
Olen ollut entisessä HYKS:ssa, nykyisessä HUS:ssa ja uudelleen 2006 perustetussa HYKS-lautakunnassa luottamustehtävissä yli 10 vuotta. Tunnen kohtuullisen hyvin talon tavat ja tapahtumat vuosien varrelta.
Nyt meneillään oleva kriisi on vakavin, mitä olen kohdannut.
HYKS on helsinkiläisille aina ollut tärkeä - kotisivuiltani löydät kirjoitukseni HYKS:n 50 vuotistaipaleelta.
Historian kuluessa AINA on ollut kovaa turbulenssia ja uudistukset ovat seuranneet toisiaan ja näin tulee olemaan myös jatkossa.
HYKS:n toimintaa on myös jatkuvasti verrattu eri maiden sairaaloihin - klinoita on audioitu rajojen yli. Lähestulkoon aina HYKS:n ja klinikoiden toiminta on saanut hyvät arvosanat ja ne on todettu kilpailukykyiseksi. Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että pohjoismaiden tehokkaimmat sairaalat sijaitsevat Suomessa. Kun kuntapäättäjät valittavat erityistason hoidon kalleutta, he unohtavat sen viiteryhmän, johon HYKS:ä ensisijaisesti tulee verrata, eli Karolinskan ja Euroopan pääkaupunkien yliopistosairaalat. Tuottavuudesta ja tehokkuudesta kekusteltaessa olen aina sanonut, että osoittakaa minulle yksi vastaava sairaala maailmasta, joka toiminnan tehokkuudessa ja tuottavuudessa pärjää HYKS:n sairaaloille. Vielä ei kukaan ole esittänyt.
Suomi on tietääkseni ainoa maa maailmassa, jossa peruskunnat vastaavat myös kaikesta erikoissairaanhoidosta syöpätaudit ja hengityshalvauspotilaat mukaanlukien. Rahoitusvastuut valtion ja kuntien kesken ovatkin vääristyneet ja niitä tulisi muutaa niin, että erityisen kalliin hoidon rahoitus olisi valtion vastuulla. Näin ei nyt kuitenkaan ole ja näidenkin hoitojen rahoitus on samalla viivalla vaikkapa kunnan päivähoidon tai liikuntatoimen kehittämisen kanssa.
Erikoissairaanhoidon kustannuskehitys tulee ikääntymisestä, teknologian ja lääkkeiden kehityksen myötä olemaan nopeampaa kuin muilla kunnan toimialoilla ehkä vanhustenhuoltoa lukuunottamatta. Tämä on otettava huomioon kun kokonaisuutta tarkastellaan.
HUS:n nykyjohdon otteessa on ollut osin konsulttitoiminnan leima. On strategioita, tavoitteita ja visioita joka lähtöön. Laatikoita on siirrelty paikasta toiseen kalvosulkeisissa. Henkilökunta on seurannut tapahtumia pitkälti sivusta tai lehtien palstoilta. Kriittistä keskustelua ei ole käyty ja asiat on kääritty yksimielisyyden kaapuun ja vastustus on vain mutosvastarintaa. Kyse on tietenkin osin tästä, mutta myös toimintatavoista - sen tämä kriisi osoittaa.
HYKS:ssä on ollut ja on valtava määrä ammattitaitoisia ihmisä. Heidän työnsä parempi kunnioittaminen ja muuutokseen mukaan ottaminen olisi tehnyt nyt meneillään olevan johtamisjärjestelmän uudistamisenkin helpommaksi.
Mielestäni myös aika puhdas kopiointi prosessiteollisuuden malleista on osin epäonnistunut. En usko, että pidemmällä aikavälillä myöskään nyt lanseerattu tilaaja-tuottajamalli soveltuu terveydenhuoltoon. Siitä on monissa maissa jo luovuttu, mutta HUS:ssa kirjattu oikein hallintosääntöön. Tulevaisuus on strategisen kumppanuuden, jossa organisaation eri toimijat ovat samassa veneessä ja jossa kaikki ovat omistajan, eli veronmaksajan asialla ilman osin keinotekoista jakamista tilaajiin ja tuottajiin osin keinotekoisilla palvelumarkkinoilla.
Sen sijaan tukipalveluiden erottaminen varsinaisesta kliinisestä toiminnasta on paikallaan. Tukipalveluiden toiminnan tehostamisella on myös saatavissa liikkumavaraa varsinaisiin ydinpalveluihin.
HUS on iso laitos ja HYKS sen suurin ja kaunein osa. Se tarvitsee sellaisen johtamisjärjestelmän, jossa resursseja voidaan tarvittaessa siirtää kysynnän mukaisesti. Valitettavasti vain tämä ydinasia on nyt jäänyt ammattinimikekiistojen alle. Lulen, että henkilöstön parempi huomioonottaminen uudistuksissa olisi avannut solmuja myös johtamisjärjestelmän tarkastelulle.
Tässä ollaan - rahoitusmarkkinat ja HUS kuohuvat - toivottavasti kummassakin päästään pohjakosketuksen jälkeen tukevasti ylöspäin.
Pk-seudun joukkoliikenne-autoton keskusta
Ennen autotonta keskustaa vielä vähän rahamarkkinamyllerryksestä.
Vaikka FED ei (vielä?) alentanut korkoa, se teki paljon suuremman teon, eli pelasti maailman suurimman vakuutusyhtiön konkurssilta. Tämä sosialisointi ja koko kaaos osoittaa, että markkinatalous tarvitsee sääntöjä toimiakseen ihmisten hyväksi. Sääntelemättömänä markkinavoimien temmellys johtaa sellaiseen ahneuteen, joka loppujen lopuksi kääntyy myös itseään vastaan. Jollekin jää Musta Pekka, kun jälkimarkkinoilla ja johdannaisilla on riskiä siirretty aina seuraavalle ja otettu välistä oma marginaali.
Toimeenpiteet ovat olleet rajuja, mutta niiden seurauksena tullaan näkemään markkinoiden vähittäinen rauhoittuminen ja normalisointi. Tosin se vie aikaa. Tulemme Yhdysvalloissa näkemään myös uudenlaisen, raha-markkinoita entistä tiukemmin kontrolloivan lainsäädännön, joka siirtyy myös Eurooppaan ja Suomeen. Mitenköhän se soveltuu Kokoomuksen arvo- ja ajatusmaailmaan?
Korkokehityksestä on esitetty erilaisia näkemyksiä. Jos talouskehitys hiipuu Euroopassa ja erityisesti Saksassa, EKP tulee laskemaan korkoa jo tänä vuonna. Jos se ei auta, niin jatkoa seuraa ensi vuonna. Seuraavat kaksi viikkoa näyttävät suunnan ja palaan tähän teemaan tuolloin uudelleen.
Ja sitten autottomaan keskustaan. Omistan auton ja ajan aika paljon. Muun muassa futistreeneihin yms. Kannatan silti autotonta keskustaa, koska olen saanut kokea mitä on autollinen ja autoton keskusta kohtuullisen isossa kaupungissa. Asuin Tukholmassa vuosina 1995 - 1997. Liikennekaaos ja jonot olivat reilusti suuremmat kuin Helsingissä, joka loppujen lopuksi on aika pieni City. Jalankulkijoiden ja autoilijoiden pinna oli usein kireällä pyöräilijöistä puhumattakaan. Kun tietulleja Tukholmaan suunniteltiin, niitä vastustettiin erityisesti sillä perusteella, että keskustan elävyys haihtuu ja kauppa ei enää käy.
Miten on käynyt? Kauppa käy edelleen Tukholman Cityssä, mutta hieno keskusta on nyt kaikkien ihailtavissa - se hengittää ja näyttää hienot puolensa ilman jatkuvaa liikennekaaosta - ilman valtavaa yksityisautoilua!
Tukholman etuna on, että siellä on todella hyvä joukkoliikenne. Erityisesti laaja Metro, yli 130 asemaa, takaa raideliikenteen toimivuuden. Helsingissä ja koko PK-seudulla raideliikennettä onkin kehitettävä voimakkaasti ja siihen on panostettava pikaisesti. Aikaa on jo kulunut tarpeeksi - on ryhdyttävä sanoista tekoihin. Vasta riittävän laaja raideliikenne yhdistettynä toimivaan syöttöliikenteeseen tekee autottomasta keskustasta todellisen vaihtoehdon. Siihen on tähdättävä!
Pääkaupunkiseudun kunnat ovat olleet erimielisiä joukkoliikenneratkaisuista. Käsittämätöntä on, että jopa lippujen hinnat vaihtelevat kunnasta toiseen. Kunnat ovat nyt ottaneet ensimmäisen yhteisen askeleen tavoitteena yhdistää alueen joukkoliikenne. Tätä on nopeutettava.
Olen sitä mieltä, että yhteisen elimen, olkoon sitten vaikka uusi kuntayhtymä - tulisi hoitaa koko pääkaupunkiseudun maankäyttö, asuminen ja joukkoliikenne. Yhtymän toiminta rahoitettaisiin tulouttamalla pk-seudun kuntien kiinteistöverot yhtymälle toiminnan rahoittamiseksi. Kiinteistöverojen tasot myös yhtenäistettäisiin Pk-seudun kunnissa. Nämä lähes 200 miljoonaa euroa riittäisivät joukkoliikenteen pyörittämiseen. Investoinnit ovat erikseen, samoin maanhankinta. Maata kyllä täällä Euroopan harvimmina asutussa metropolissa riittää, jos vain halua ja tahtoa sen hankkimiseen ja jalostamiseen on!
Kuntien keskinäisestä riitelystä on päästävä näissä asioissa kertakaikkiaan eroon. Se ei tarkoita, että kunnat pitäisi tämän takia yhdistää. Viittasin Tukholman aikaani. Tukholmassahan nämä asiat hoitaa ns. Maakäräjät, joihin kuuluu alueen kunnat Tukholman kaupunki mukaanlukien. Tukholman kaupungin asukasluku on noin 800 000, kun mm. joukkoliikenteestä vastaavan "Stockholm läns Lanstinget":n asukasluku on no n, 1,7 miljoonaa.
Vaikka järjestelmä on erilainen se osoittaa, että ylikunnallinen elin voi hoitaa ylikunnallsiesti tärkeät asiat! Lähipalvelut hoidetaan sitten demokraattisesti johdetuissa kunnissa, joihin ihmiset juurtuvat.
Syntyperäisenä helsinkiläisenä liitos Espooseen ja Kauniaisiin ei tunnu houkuttelevalta.
Vaikka FED ei (vielä?) alentanut korkoa, se teki paljon suuremman teon, eli pelasti maailman suurimman vakuutusyhtiön konkurssilta. Tämä sosialisointi ja koko kaaos osoittaa, että markkinatalous tarvitsee sääntöjä toimiakseen ihmisten hyväksi. Sääntelemättömänä markkinavoimien temmellys johtaa sellaiseen ahneuteen, joka loppujen lopuksi kääntyy myös itseään vastaan. Jollekin jää Musta Pekka, kun jälkimarkkinoilla ja johdannaisilla on riskiä siirretty aina seuraavalle ja otettu välistä oma marginaali.
Toimeenpiteet ovat olleet rajuja, mutta niiden seurauksena tullaan näkemään markkinoiden vähittäinen rauhoittuminen ja normalisointi. Tosin se vie aikaa. Tulemme Yhdysvalloissa näkemään myös uudenlaisen, raha-markkinoita entistä tiukemmin kontrolloivan lainsäädännön, joka siirtyy myös Eurooppaan ja Suomeen. Mitenköhän se soveltuu Kokoomuksen arvo- ja ajatusmaailmaan?
Korkokehityksestä on esitetty erilaisia näkemyksiä. Jos talouskehitys hiipuu Euroopassa ja erityisesti Saksassa, EKP tulee laskemaan korkoa jo tänä vuonna. Jos se ei auta, niin jatkoa seuraa ensi vuonna. Seuraavat kaksi viikkoa näyttävät suunnan ja palaan tähän teemaan tuolloin uudelleen.
Ja sitten autottomaan keskustaan. Omistan auton ja ajan aika paljon. Muun muassa futistreeneihin yms. Kannatan silti autotonta keskustaa, koska olen saanut kokea mitä on autollinen ja autoton keskusta kohtuullisen isossa kaupungissa. Asuin Tukholmassa vuosina 1995 - 1997. Liikennekaaos ja jonot olivat reilusti suuremmat kuin Helsingissä, joka loppujen lopuksi on aika pieni City. Jalankulkijoiden ja autoilijoiden pinna oli usein kireällä pyöräilijöistä puhumattakaan. Kun tietulleja Tukholmaan suunniteltiin, niitä vastustettiin erityisesti sillä perusteella, että keskustan elävyys haihtuu ja kauppa ei enää käy.
Miten on käynyt? Kauppa käy edelleen Tukholman Cityssä, mutta hieno keskusta on nyt kaikkien ihailtavissa - se hengittää ja näyttää hienot puolensa ilman jatkuvaa liikennekaaosta - ilman valtavaa yksityisautoilua!
Tukholman etuna on, että siellä on todella hyvä joukkoliikenne. Erityisesti laaja Metro, yli 130 asemaa, takaa raideliikenteen toimivuuden. Helsingissä ja koko PK-seudulla raideliikennettä onkin kehitettävä voimakkaasti ja siihen on panostettava pikaisesti. Aikaa on jo kulunut tarpeeksi - on ryhdyttävä sanoista tekoihin. Vasta riittävän laaja raideliikenne yhdistettynä toimivaan syöttöliikenteeseen tekee autottomasta keskustasta todellisen vaihtoehdon. Siihen on tähdättävä!
Pääkaupunkiseudun kunnat ovat olleet erimielisiä joukkoliikenneratkaisuista. Käsittämätöntä on, että jopa lippujen hinnat vaihtelevat kunnasta toiseen. Kunnat ovat nyt ottaneet ensimmäisen yhteisen askeleen tavoitteena yhdistää alueen joukkoliikenne. Tätä on nopeutettava.
Olen sitä mieltä, että yhteisen elimen, olkoon sitten vaikka uusi kuntayhtymä - tulisi hoitaa koko pääkaupunkiseudun maankäyttö, asuminen ja joukkoliikenne. Yhtymän toiminta rahoitettaisiin tulouttamalla pk-seudun kuntien kiinteistöverot yhtymälle toiminnan rahoittamiseksi. Kiinteistöverojen tasot myös yhtenäistettäisiin Pk-seudun kunnissa. Nämä lähes 200 miljoonaa euroa riittäisivät joukkoliikenteen pyörittämiseen. Investoinnit ovat erikseen, samoin maanhankinta. Maata kyllä täällä Euroopan harvimmina asutussa metropolissa riittää, jos vain halua ja tahtoa sen hankkimiseen ja jalostamiseen on!
Kuntien keskinäisestä riitelystä on päästävä näissä asioissa kertakaikkiaan eroon. Se ei tarkoita, että kunnat pitäisi tämän takia yhdistää. Viittasin Tukholman aikaani. Tukholmassahan nämä asiat hoitaa ns. Maakäräjät, joihin kuuluu alueen kunnat Tukholman kaupunki mukaanlukien. Tukholman kaupungin asukasluku on noin 800 000, kun mm. joukkoliikenteestä vastaavan "Stockholm läns Lanstinget":n asukasluku on no n, 1,7 miljoonaa.
Vaikka järjestelmä on erilainen se osoittaa, että ylikunnallinen elin voi hoitaa ylikunnallsiesti tärkeät asiat! Lähipalvelut hoidetaan sitten demokraattisesti johdetuissa kunnissa, joihin ihmiset juurtuvat.
Syntyperäisenä helsinkiläisenä liitos Espooseen ja Kauniaisiin ei tunnu houkuttelevalta.
tiistai 16. syyskuuta 2008
Mitä rahamarkkinakaaoksen jälkeen?
USA:n rahamarkkinat ajautuivat juuri siihen tilaan, jonka olin ennustanut jo viime maaliskuussa. Luottolaman merkit olivat nähtävissä jo tuolloin. Nyt kun rahoituskriisi koettelee koko maailmaa, on syytä vetää muutama johtopäätös.
Ensinnäkin: Yhdysvaltain talouden myötä elää ja hengittää edelleen koko maailma. Kun subprime-jälkimarkkinoista 40 % oli sijoitettuna Eurooppaa, on selvää, että myös täällä kolisee. Toiseksi: Euroopan tilanne ei ole hyvä eikä olennaisesti parempi kuin Yhdysvaltain. EU alue on hyvin hajanainen ja se sisältää erilaisia talouksia eri kehitysasteilla. Kiinteistökupla on Floridan luokkaa Espanjassa ja osin myös Englannissa. Vaikka Yhdysvallat onkin velkaantunut niin makroluvuilla tarkasteltuna se kuitenkin on paljon vahvempi kuin monet EU -maat, erityisesti Italia.
Kolmanneksi: Eu:n uudet maat kehittyvät vähitellen, mutta niistä ei nyt ole talouden vetureiksi. Baltian maat ajautuvat lamaan ja opettelevat sen myötä markkinataloutta kovimman kautta.
Neljänneksi: FED tulee tänään alentamaan viitekorkoa 1,75 %:iin - EKP ei korkotasoon koske. Euroopan keskuspankki onkin oikeistolaisempi kuin Yhdysvaltain FED ja katsoo kasvun ja työllisyyden sijaan ensisijaisesti hintavakautta. Tämä saksalaisjohtoinen politiikka juontaa juurensa Kolmannen tasavallan (Hitlerin) hyperinflaatiosta, joka johti Euroopan tuhoon ja kärsimykseen. Vaikka EKP pumppaa markkinoille rahaa, se ei laske korkoa ja siinä se tekee vakavan virheen. Korkoaseella Eurooppa pidetää pihdeissä ja vasta kun taantuma/lama vaimentaa hintapaineita, korkoa lasketaan. Tämä on yksi keskeinen syy siihen, että Euroopassa taantuma tulee sittenkin kestämään USA:ta kauemmin.
Viidenneksi: Venäjäkään ei ole näiden muutosten ulkopuolella. Venäjäm pörssi on pudonnut kahdessa viikossa 30 % ja uusi presidentti on Venäläiseen tapaan vakuuttanut asioiden olevan kunnossa. Eivät ole, vaan valtava rahan määrän kasvu yhdistettynä investointien heikkoon tuottoon johtaa rahoituskriisiin myös Venäjällä. Tästä on vähemmän keskusteltu mutta viimeistäin nyt olisi syytä tehdä vaihtoehtoskenaario sille, että talouskehitys Venäjällä hiipuu jyrkästi.
Entä sitten Suomi?
Suomalaisille pankinjohtajille on annettava kiitosta, että ne eivät menneet rahoittamaan Baltian kiinteistöseikkailuja - liekö 1990 - luvun alun pankkikriisi opettanut.
Tuloverotusta on alennettava ja kulutusta pidettävä yllä, jotta selviämme pahimman, eli seuraavien parin vuoden ylitse. Sitten helpottaa ja pääsemme taas kasvu-uralle. kun meidän keskeiset vientimarkkinat taas elpyvät.
Mitä ilmeisimmin alueelliset erot taloudessa ja sen myötä esimerkiksi asuntojen hinnoissa eriytyvät entisestään. Kun rakentaminen muutoin hiipuu, tulee julkisia investointeja ja korjausrakentamista tukea suhdanteen tasaamiseksi.
Muutoin on pantava suu säkkiä myöten myös julkisessa taloudessa ja oltava pidättyväinen. Terveydenhuoltoon ja vanhuspalveluihin on panostettava lisää mutta muilta osin isoihin uudistuksiin tai palkankorotuksiin tuskin lähivuosina on varaa.
Ensinnäkin: Yhdysvaltain talouden myötä elää ja hengittää edelleen koko maailma. Kun subprime-jälkimarkkinoista 40 % oli sijoitettuna Eurooppaa, on selvää, että myös täällä kolisee. Toiseksi: Euroopan tilanne ei ole hyvä eikä olennaisesti parempi kuin Yhdysvaltain. EU alue on hyvin hajanainen ja se sisältää erilaisia talouksia eri kehitysasteilla. Kiinteistökupla on Floridan luokkaa Espanjassa ja osin myös Englannissa. Vaikka Yhdysvallat onkin velkaantunut niin makroluvuilla tarkasteltuna se kuitenkin on paljon vahvempi kuin monet EU -maat, erityisesti Italia.
Kolmanneksi: Eu:n uudet maat kehittyvät vähitellen, mutta niistä ei nyt ole talouden vetureiksi. Baltian maat ajautuvat lamaan ja opettelevat sen myötä markkinataloutta kovimman kautta.
Neljänneksi: FED tulee tänään alentamaan viitekorkoa 1,75 %:iin - EKP ei korkotasoon koske. Euroopan keskuspankki onkin oikeistolaisempi kuin Yhdysvaltain FED ja katsoo kasvun ja työllisyyden sijaan ensisijaisesti hintavakautta. Tämä saksalaisjohtoinen politiikka juontaa juurensa Kolmannen tasavallan (Hitlerin) hyperinflaatiosta, joka johti Euroopan tuhoon ja kärsimykseen. Vaikka EKP pumppaa markkinoille rahaa, se ei laske korkoa ja siinä se tekee vakavan virheen. Korkoaseella Eurooppa pidetää pihdeissä ja vasta kun taantuma/lama vaimentaa hintapaineita, korkoa lasketaan. Tämä on yksi keskeinen syy siihen, että Euroopassa taantuma tulee sittenkin kestämään USA:ta kauemmin.
Viidenneksi: Venäjäkään ei ole näiden muutosten ulkopuolella. Venäjäm pörssi on pudonnut kahdessa viikossa 30 % ja uusi presidentti on Venäläiseen tapaan vakuuttanut asioiden olevan kunnossa. Eivät ole, vaan valtava rahan määrän kasvu yhdistettynä investointien heikkoon tuottoon johtaa rahoituskriisiin myös Venäjällä. Tästä on vähemmän keskusteltu mutta viimeistäin nyt olisi syytä tehdä vaihtoehtoskenaario sille, että talouskehitys Venäjällä hiipuu jyrkästi.
Entä sitten Suomi?
Suomalaisille pankinjohtajille on annettava kiitosta, että ne eivät menneet rahoittamaan Baltian kiinteistöseikkailuja - liekö 1990 - luvun alun pankkikriisi opettanut.
Tuloverotusta on alennettava ja kulutusta pidettävä yllä, jotta selviämme pahimman, eli seuraavien parin vuoden ylitse. Sitten helpottaa ja pääsemme taas kasvu-uralle. kun meidän keskeiset vientimarkkinat taas elpyvät.
Mitä ilmeisimmin alueelliset erot taloudessa ja sen myötä esimerkiksi asuntojen hinnoissa eriytyvät entisestään. Kun rakentaminen muutoin hiipuu, tulee julkisia investointeja ja korjausrakentamista tukea suhdanteen tasaamiseksi.
Muutoin on pantava suu säkkiä myöten myös julkisessa taloudessa ja oltava pidättyväinen. Terveydenhuoltoon ja vanhuspalveluihin on panostettava lisää mutta muilta osin isoihin uudistuksiin tai palkankorotuksiin tuskin lähivuosina on varaa.
maanantai 15. syyskuuta 2008
Rahamarkkinat kaaoksessa
Nyt se sitten tapahtui - kauan odotettu iso rysäys, kun Yhdysvaltain rahoitusmarkkinat osittain romahtivat. Niiden tilalle tulee uusi ja entistä tarkempi valvontajärjestelmä, joka tulee kattamaan myös investointipanki ja rajoittamaan myös "hedge-" ja muiden rahastojen toimintaa. Tie tähän on ollut pitkä ja osin kivinen. Suuri hämmastyksen aiheeni on ollut se käsittämätön ymmärtämättömyys USA:n rahoitusmarkkinoita kohtaan, joka on meillä vallinnut lähestulkoon koko vuoden. Vuoden alussa Kauppalehdessä pankki- ja eräät muut ekonomistit ennakoivat tulevaa ennustaen keskimäärin 5 %:n pörssikurssinousua! Nyt on tultu alas kohta 40 %.
Kirjoitin 25.3. Demariin oheisen artikkelin, joka mielestäni ihan kohtuulisesti kertoo, mistä on kysymys ja mihin joudutaan.
Olemme siis luottolamassa ja sen korjaamiseen menee nyt aikaa. Ajaudumme taantumaan ja mahdollisesti jopa lamaan. Tässä rytäkässä tapahtuu varallisuuden uusjakoa, niinkuin aina heikkoina aikoina. Kuntien talouskin tulee heikkenemään. Sekin on hyvä pitää mielessä näin kuntavaalien alla.
Olemme stagflaatiossa, eli talouden hitaassa kasvussa tai taantumassa johon yhdistyy verrattain korkea inflaatio. Tämä on vaarallinen ilmiö, koska meillä ei ole kokemuksia siitä, kuinka pääsemme eteenpäin. Käsittämätöntä on, että istuva hallitus on tässä tilanteessa itse lisännyt inflaatiota, kuten tämänpäiväiset Tilastokeskuksen tiedot osoittivat. Palvelumaksujen korotukset eivät mitenkään sovi tähän tilanteeseen - eivätkä myöskään sähköveron- ja vaikkapa dieselveron korotus. Riskianalyysit jäivät ilmeisesti tekemättä ja nyt ollaan ainakin taantuman kynnyksellä. Positiivista on, että tuloverotusta kevennetään. Nyt on kulutusta pyrittävä ylläpitämään, jotta selviämme pahimman yli kun vienti ryhtyy takkuilemaan ja sitä kautta taloutemme hiipuu!
torstai 11. syyskuuta 2008
Jalkapallossa juhlaa - paperteollisuudessa synkkää
Hei - syksy on tullut ja viikonvaihteena menen mökilleni laittamaan sen talvikuntoon. Maanantaista alkaen alan pitää vaalipäiväkirjaa. Se jatkuu vaaleihin asti ja käsittelen siinä ajankohtaisia yhteiskuntapoliittisia asioita. Seuraa mukana ja kommentoi. On mukavaa saada palautetta ja jakaa ajatuksia.
Eilinen 10.9. oli merkittävä päivä niin suomalaisessa paperiteollisuduessa kuin jalkapallossakin. Puun saannin ongelmat ja kansainväliset toimintaympäristön muutokset ovat johtaneet siihen, että kannattavuutemme on laskenut. Toisaalta voidaan hallitustakon osoittaa heikosta puun saatavuuden hotamisesta. Yksityisten maanomistajien verohelpotus oli periaatteessa oikein, mutta tuli aivan liian myöhään. Venäjän puutulliin ei saatu erillisratkaisua. Käsittämätöntä osin on, että EU:n harvimmin asutussa maassaa, jossa metsää on valtavasti, ei raaka-ainetta saada tehtaisiin. Lapin metsistä noin puolet on suojeltu. Suojelu on muotia ja metsiä tulee varjella, mutta jos sen hintana on ihmisten työttömyys ja ahdinko, on syytä uudelleen pohtia myös suojelun laajuutta. Meidän on suojeltava myös suomalaisen työmiehen tulevaisuus, ei vain vaikkapa liito-oravan!
Saksaa vastaan pelattu peli oli upeaa katseltavaa - paras peli aikoihin. Välillä tuntui, että enää emme välttämättä Littiä kaipaa, peli kulki ja tempo oli kohdallaan. Positiivista oli, että paniikkiin ei menty kuin ihan lopussa ja päättömät pitkät pallot olivat vähissä. Tällä tasurilla saattaa olla suuri vaikutus matkalla Etelä-Afrikkaan 2010 - toivotaan Stuartille ja koko joukkueelle onnea -
tästä on hyvä jatkaa Moskovaan 15.10 kovaa Venäjän ryhmää vastaan! Ja toivottavasti oma joukkueenni Käpylän Pallo sao ottelusta lisää virtaa Viikinkejä avstaan 1tiistaina 16.9 Käpylässä pelattavaan Ykkösen otteluun Viikinkejä vastaan!
t. R
Eilinen 10.9. oli merkittävä päivä niin suomalaisessa paperiteollisuduessa kuin jalkapallossakin. Puun saannin ongelmat ja kansainväliset toimintaympäristön muutokset ovat johtaneet siihen, että kannattavuutemme on laskenut. Toisaalta voidaan hallitustakon osoittaa heikosta puun saatavuuden hotamisesta. Yksityisten maanomistajien verohelpotus oli periaatteessa oikein, mutta tuli aivan liian myöhään. Venäjän puutulliin ei saatu erillisratkaisua. Käsittämätöntä osin on, että EU:n harvimmin asutussa maassaa, jossa metsää on valtavasti, ei raaka-ainetta saada tehtaisiin. Lapin metsistä noin puolet on suojeltu. Suojelu on muotia ja metsiä tulee varjella, mutta jos sen hintana on ihmisten työttömyys ja ahdinko, on syytä uudelleen pohtia myös suojelun laajuutta. Meidän on suojeltava myös suomalaisen työmiehen tulevaisuus, ei vain vaikkapa liito-oravan!
Saksaa vastaan pelattu peli oli upeaa katseltavaa - paras peli aikoihin. Välillä tuntui, että enää emme välttämättä Littiä kaipaa, peli kulki ja tempo oli kohdallaan. Positiivista oli, että paniikkiin ei menty kuin ihan lopussa ja päättömät pitkät pallot olivat vähissä. Tällä tasurilla saattaa olla suuri vaikutus matkalla Etelä-Afrikkaan 2010 - toivotaan Stuartille ja koko joukkueelle onnea -
tästä on hyvä jatkaa Moskovaan 15.10 kovaa Venäjän ryhmää vastaan! Ja toivottavasti oma joukkueenni Käpylän Pallo sao ottelusta lisää virtaa Viikinkejä avstaan 1tiistaina 16.9 Käpylässä pelattavaan Ykkösen otteluun Viikinkejä vastaan!
t. R
keskiviikko 10. syyskuuta 2008
Terveempi Helsinki
Tulevissa kuntavaaleissa ratkaistaan myös Helsingin terveydenhuollon suunta. Tämän hetken tilanne ei ole hyvä. Porvarijohtoisessa kaupungissamme terveydenhuolto on yhä voimakkaammin jakaantumassa kahtia. Parempiosaiset käyttävät yksityisiä palvelujentuottajia samalla kun Helsingin oma terveydenhuolto uhkaa rapautua. Työterveydenhuollon tilanne on kohtuullisen hyvä, mutta suurten ikäluokkien siirtyessä lähivuosina sankoin joukoin eläkkeelle, on edessä terveydenhuoltojärjestelmämme todellinen voimainkoitos.
Haluan panostaa erityisesti julkiseen terveydenhuoltoon. Pidemmällä aikavälillä tämä on kaikkien etu – veroeuroille tulee kaikkien saada vastinetta hyvästä ja toimivasta terveydenhuollosta.
Suurin kehittämiskohde tulee seuraavalla valtuustokaudella olla perusterveydenhuollon parantaminen. Tämä edellyttää ensisijaisesti aivan uudenlaista otetta niin, että Helsingin terveysasemien hoitotaso olennaisesti nousee nykyisestä ja että terveysasemien houkuttelevuus työpaikkana paranee.
Tärkeätä on myös terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteys ja saumattomat hoitoketjut erityisesti vanhustenhuollossa. Laitoshoidosta terveyskeskusten vuodeosastoilla on vähitellen luovuttava ja siirryttävä palvelu- ja kuntoutuskeskeiseen otteeseen vanhusten hoidossa.
Vanhuus ei ole sairaus vaan elämänvaihe.
Erikoissairaanhoidon jonot on purettava ja hoitoon pääsyä nopeutettava. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyötä erikoissairaanhoidossa on edelleen tehostettava ja työnjakoa kehitettävä.
Haluan panostaa erityisesti julkiseen terveydenhuoltoon. Pidemmällä aikavälillä tämä on kaikkien etu – veroeuroille tulee kaikkien saada vastinetta hyvästä ja toimivasta terveydenhuollosta.
Suurin kehittämiskohde tulee seuraavalla valtuustokaudella olla perusterveydenhuollon parantaminen. Tämä edellyttää ensisijaisesti aivan uudenlaista otetta niin, että Helsingin terveysasemien hoitotaso olennaisesti nousee nykyisestä ja että terveysasemien houkuttelevuus työpaikkana paranee.
Tärkeätä on myös terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteys ja saumattomat hoitoketjut erityisesti vanhustenhuollossa. Laitoshoidosta terveyskeskusten vuodeosastoilla on vähitellen luovuttava ja siirryttävä palvelu- ja kuntoutuskeskeiseen otteeseen vanhusten hoidossa.
Vanhuus ei ole sairaus vaan elämänvaihe.
Erikoissairaanhoidon jonot on purettava ja hoitoon pääsyä nopeutettava. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyötä erikoissairaanhoidossa on edelleen tehostettava ja työnjakoa kehitettävä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
