HUS:ssakin kuohuu

Ensimmäiset palautteet Blogeistani on saatu. Ne ovat kuulemma ihan asiaa, mutta liian pitkiä. Ok - koetetaan tiivistää.
Rahamarkkinoiden menosta on kutenkin pakko todeta, että tilanne ei ole ohitse ja näyttää siltä, että erityisesti Venäjä on nyt myrskyn silmässä. Pörssi oli tänään kiinni, eikä tietoa ole, koska aukeaa. Keskuspankit pumppaavat jättiläismäisesti rahaa rahoituslaitoksille, jotta yhä paheneva luottolama voitaisiin välttää. Näkemykseni kuitenkin on, että tästäkin selvitään ja että korot lähiaikoina pikemminkin tulevat alas kuin nousevat, niinkuin nyt näyttäisi.

Joka tapauksessa ajaudumme taantumaan ja se tulee vaikuttamaan myös Helsingin kaupungin tulopohjaan. Tuloista ja menoista olisikin saatava aikaan kunnon keskustelu. Toivottavasti näin käy ja päästään keskustelemaan muustakin kuin pituusjärjestyksestä, bikineistä puistoissa tai töhrykampanjasta.

Myllerrystä on myös HUS:ssa.
Olen ollut entisessä HYKS:ssa, nykyisessä HUS:ssa ja uudelleen 2006 perustetussa HYKS-lautakunnassa luottamustehtävissä yli 10 vuotta. Tunnen kohtuullisen hyvin talon tavat ja tapahtumat vuosien varrelta.
Nyt meneillään oleva kriisi on vakavin, mitä olen kohdannut.

HYKS on helsinkiläisille aina ollut tärkeä - kotisivuiltani löydät kirjoitukseni HYKS:n 50 vuotistaipaleelta.
Historian kuluessa AINA on ollut kovaa turbulenssia ja uudistukset ovat seuranneet toisiaan ja näin tulee olemaan myös jatkossa.

HYKS:n toimintaa on myös jatkuvasti verrattu eri maiden sairaaloihin - klinoita on audioitu rajojen yli. Lähestulkoon aina HYKS:n ja klinikoiden toiminta on saanut hyvät arvosanat ja ne on todettu kilpailukykyiseksi. Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että pohjoismaiden tehokkaimmat sairaalat sijaitsevat Suomessa. Kun kuntapäättäjät valittavat erityistason hoidon kalleutta, he unohtavat sen viiteryhmän, johon HYKS:ä ensisijaisesti tulee verrata, eli Karolinskan ja Euroopan pääkaupunkien yliopistosairaalat. Tuottavuudesta ja tehokkuudesta kekusteltaessa olen aina sanonut, että osoittakaa minulle yksi vastaava sairaala maailmasta, joka toiminnan tehokkuudessa ja tuottavuudessa pärjää HYKS:n sairaaloille. Vielä ei kukaan ole esittänyt.

Suomi on tietääkseni ainoa maa maailmassa, jossa peruskunnat vastaavat myös kaikesta erikoissairaanhoidosta syöpätaudit ja hengityshalvauspotilaat mukaanlukien. Rahoitusvastuut valtion ja kuntien kesken ovatkin vääristyneet ja niitä tulisi muutaa niin, että erityisen kalliin hoidon rahoitus olisi valtion vastuulla. Näin ei nyt kuitenkaan ole ja näidenkin hoitojen rahoitus on samalla viivalla vaikkapa kunnan päivähoidon tai liikuntatoimen kehittämisen kanssa.

Erikoissairaanhoidon kustannuskehitys tulee ikääntymisestä, teknologian ja lääkkeiden kehityksen myötä olemaan nopeampaa kuin muilla kunnan toimialoilla ehkä vanhustenhuoltoa lukuunottamatta. Tämä on otettava huomioon kun kokonaisuutta tarkastellaan.

HUS:n nykyjohdon otteessa on ollut osin konsulttitoiminnan leima. On strategioita, tavoitteita ja visioita joka lähtöön. Laatikoita on siirrelty paikasta toiseen kalvosulkeisissa. Henkilökunta on seurannut tapahtumia pitkälti sivusta tai lehtien palstoilta. Kriittistä keskustelua ei ole käyty ja asiat on kääritty yksimielisyyden kaapuun ja vastustus on vain mutosvastarintaa. Kyse on tietenkin osin tästä, mutta myös toimintatavoista - sen tämä kriisi osoittaa.

HYKS:ssä on ollut ja on valtava määrä ammattitaitoisia ihmisä. Heidän työnsä parempi kunnioittaminen ja muuutokseen mukaan ottaminen olisi tehnyt nyt meneillään olevan johtamisjärjestelmän uudistamisenkin helpommaksi.

Mielestäni myös aika puhdas kopiointi prosessiteollisuuden malleista on osin epäonnistunut. En usko, että pidemmällä aikavälillä myöskään nyt lanseerattu tilaaja-tuottajamalli soveltuu terveydenhuoltoon. Siitä on monissa maissa jo luovuttu, mutta HUS:ssa kirjattu oikein hallintosääntöön. Tulevaisuus on strategisen kumppanuuden, jossa organisaation eri toimijat ovat samassa veneessä ja jossa kaikki ovat omistajan, eli veronmaksajan asialla ilman osin keinotekoista jakamista tilaajiin ja tuottajiin osin keinotekoisilla palvelumarkkinoilla.

Sen sijaan tukipalveluiden erottaminen varsinaisesta kliinisestä toiminnasta on paikallaan. Tukipalveluiden toiminnan tehostamisella on myös saatavissa liikkumavaraa varsinaisiin ydinpalveluihin.

HUS on iso laitos ja HYKS sen suurin ja kaunein osa. Se tarvitsee sellaisen johtamisjärjestelmän, jossa resursseja voidaan tarvittaessa siirtää kysynnän mukaisesti. Valitettavasti vain tämä ydinasia on nyt jäänyt ammattinimikekiistojen alle. Lulen, että henkilöstön parempi huomioonottaminen uudistuksissa olisi avannut solmuja myös johtamisjärjestelmän tarkastelulle.

Tässä ollaan - rahoitusmarkkinat ja HUS kuohuvat - toivottavasti kummassakin päästään pohjakosketuksen jälkeen tukevasti ylöspäin.