Suomen alle 21 v. pojat tekivät suomalaista jalkapallohistoriaa selviytymällä ikäluokkansa EM - lopputurnaukseen. Kun turnauksen isäntämaa Ruotsi sai automaattisesti paikan, on mukana pelillisten ansioiden perusteella siis Euroopan 7 parasta alle 21 vuotiaiden jalkapallojoukkuetta. Suomi on ensi kertaa tässä huippujen joukossa. Onnittelut valmentaja Markku Kanervalle ja kaikille mukanaolleille. Se oli kertakaikkiaan loistavaa. Jännitystä tosin riitti niin, ettei meinannut paikallaan pysyä. Tomi Maanojan loistotorjunta heti kärkeen rankkarikisassa osoitti tietä kohti lopputurnausta.
Katselin Tomin ensimmäistä peliä AIK:n paidassa Tukholman paikallispelissä Hammarbytä vastaan muutama viikko sitten Canalilta. Ottelu keskeytettiin vähän ennen loppua kun Tomin ympärille heitettiin katsomosta kaksi rakettia - siis ei soihtuja vaan Aftonbladetin mukaan armeijan käyttämiä valoraketteja, joiden suojaetäisyys on vähintäin 20 m. Tomin pyrähdys koppiin olikin melkoinen. Ottelua jatkettiin tauon jälkeen ja se päättyi tasuriin. Peliä seuratessani ajattelin - tässä on Suomen seuraava huippuveskari! Tästä pidän edelleen kiinni.
Kiitokset vielä kerran - ensi vuonna joukolla Ruotsiin nuorten kisoja seuraamaan!
Miehille kävi heikommin. 3-0 tulos merkitsee, että MM - kisoihin on tosi vaikeata päästä. Jos kaksi joukkuetta tulee kakkoseksi niin keskinäisten ottelujen tulos ratkaisee. Eli jos Suomi ja Venäjä ovat kakkosina, Suomen tulisi kotonaan voittaa Veäjä kolmella maalilla. Etukäteen se tuntuu liian kovalta palalta, mutta pallo on pyöreä ja aina tulee yllätyksiä.
Alun 20 min. Suomi pysyi pelissä hyvin mukana ja puolusti tiiviisti. Pari mukavaa hyökkäystäkin aikaansaatiin, mutta sitten ote siirtyi veli venäläiselle. Omista maaleista voidaan aina jossitella, mutta kovassa pelitempossa reagointi on usein vaistonvaraista ja tällaista saattaa sattua. Kaksi yhteenpeliin on toki harvinaista.
Venäjä oli vahva ja pystyi pitämään paineen kentäpuoliskollamme. Peliä jauhettiin niin kauan, että rakoja löytyi ja tilanteita luotiin - ihan Hiddingin näköistä peliä. Se vaatii valtavaa kuntoa ja myös ainakin yhden hyvin luovan pelaajan, joka tarvittaessa omalla aktiivisuudellaan voi pelin ratkaista. Arshavin on sellainen Venäjälle, Zlatan parhaimmillaan Ruotsille. Meillä ei tällaista supertähteä juuri nyt ole. Ehkäpä Markku Kanervan ryhmässä on kasvamassa.
perjantai 17. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti