Terveydenhuollon laaturemontti

Kuntavaalien keskeiseksi aiheeksi on noussut terveydenhuolto - eikä syyttä. Selvitysten mukaan suomalainen terveydenhuolto on OECD-maista kolmanneksi eriarvoisin. Edellämme ovat vain Portugali ja Yhdysvallat. Tämä johtuu osin siitä, että meillä on sekä ns. KELA- rahoitusjärjestelmä että pääosin verorahoitteinen kunnallinen terveydenhuolto. Ongelmaksi tämän tekee se, että pienituloiset joutuvat myös maksamaan osan KELA:n kustannuksista sairausvakuutusmaksuna mutta eivät juuri käytä yksityistä tai heillä ei ole työterveyshuoltoa. Niinpä vähävaraiset rahoittavatkin varakkaiden terveyspalveluja. KELA-järjestelmää ei tule purkaa, mutta kunnallinen järjestelmä on saatava myös resursseiltaan sellaiseksi, että se on kilpailukykyinen vaihtoehto kaikille tarvitseville.

Toinen asia on meidän erittäin korkeat maksut niin julkisissa terveyspalveluissa kuin lääkkeissä. Esimerkiksi Ruotsissa lääkkeiden maksukatto on puolet meitä alhaisempi. Porvarihallituksen terveysmaksujen korotukset vain kasvattavat eriarvoisuutta terveyspalveluissa.

Suomen terveydenhuoltomenot ovat kansainvälisesti alhaiset. Olemme siis tehokkaita ja tuottavia, vaikka kotimaisesta keskustelusta voisi toisin päätellä. Esimerkiksi pohjosimaiden tehokkaimat sairaalat sijaitsevat Suomessa.

Kehitettävää on toki paljon, erityisesti perusterveydenhuollossa. Terveyskeskuksista on tehtävä monimuotoisia terveystaloja, jotka ovat kilpailukykyisiä kun hoito-ja lääkärihenkilöstön työvoima niukkenee. Pienemmillä alueilla on oltava lähiterveyspalvelut palvelemaan erityisesti ikäihmisiä ja lapsiperheitä.

Terveyskeskuksisssa tulee olla nykyistä enemmän erityistason osaamista ja erikoislääkärit voisivatkin palvella tiettyinä aikoina terveyskeskuksissa. Ikäihmisten hoitoihin erikoistuneita lääkäreitä tulee lisätä niin, että mahdollisesti muutkin ongelmat, kuten yksinäisyys ja turvattomuus voitaisiin yhdessä sosiaalitoimen kanssa arvoida ja ratkaista moniammatillisessa yhteistyössä.

Päihteiden käyttöön tulee puuttua jo terveysasemalla niin, että ongelmaa voidaan hoitaa jatkotoimenpideillä, ei pelkästään lääkkeillä. Päihdeongelmaisille tulee olla keskitetty jatkohoito joka kokonaisvaltaisesti arvioi potillaan tilanteen.
Sama koskee mielenterveyspotilaita. Terveysasema on oiva paikka näiden oireiden tunnistamiseksi ja jatkohoitoon ohjaamiseksi. Olennaista on, että mielenteryspotilaiden jatkohoion kynnys on hyvin matala ja että ketään ei jätetä yksin.

Yksinäisyys ja turvattomuus on erityisesti Helsingissä suuri ongelma. En kannata Kokoomuksen voimakkasti ajamaa "vanhukset kotiin" linjaa. Kotihoitoa on kehitettävä, mutta yhteisölliseen palveluasumiseen tulee erityisesti panostaa.

Terveysasemien tulee olla auki nykyistä pidempään jotta ne palvelevat paremmni työssäkäyviä.
Helsingin kunnallinen hammashuolto tulee olla auki iltayhdeksään kunnes hammashuollon jonot on hoidettu.
Terveysasemilla tulee olla hyvä yhteistyö niin neuvola-kuin kouluterveydenhuoltoonkin. Yhteistyö on voimaa ja auttaa ennaltaehkäisyssä.

Kannattan myös vanhan kunnanlääkärijärjestelmän kokeilua aluksi pienten lasten kohdalla. Mikäpä olisi sen parempi kuin että lääkäri tulisi kotiin tarkastamaan pikkupalsen korvat tai mahdollisen muun vaivan kuin että hänet joudutaan viemään Töölööseen muiden sairaiden lasten luokse odottamaan tohtorille pääsyä.

Terveysasemia on Helsingissä yhdistetty ja tehty niistä vahvempia. Tämän on ollut osin tarpeellista. Tällöin on kuitenkin varmistettava, että sille alueelle, josta terveysasema on lakkautettu, sijoitetaan kevyemman tason terveydenhuollon palvelupiste.

Näistä asioista keskutelen huomenna 16.10 Pukinmäen yleisötilaisuudessa. Sieltä tulee varmasti konkreettista palautetta nykyjärjestelmästä ja sen ongelmista.