Vanhusten viikko

Nyt vietetään vanhusten viikkoa. Valtamediassa se ei kuitenkaan ole juurikaan näkynyt. Sen sijaan samanaikaisesti vietettävä eläinten viikko on toistaiseksi saanut enemmän huomiota. Tähänkö on tultu - mediako määrittelee asioiden tärkeysjärjestyksen?

Suomi on hyvä maa elää ja asua. Muualta maailmasta tullaan ihailemaan koulujärjestelmäämme ja sen hyviä tuloksia. Selvitysten mukaan kouluryhmämme ovat kooltaan Euroopan pienimpiä. Ongelmia on ja erityisesti nuorten mielenterveysasiat kaipaavat hoitoa. Ne eivät hoidu pelkästään resursseja lisäämällä, tarvitaan myös uudenlaista yhteisöllisyyttä. Siihen kuuluu sukupolvien kuilun ylittäminen ja kaikista välittäminen, lapsista, nuorista ja ikäihmisistä.

Pohjoismaisissa vertailuissa palvelujen saatavuudessa pärjäämme hyvin lukuun ottamatta vanhuspalveluja. Meillä on vähiten yhteisöllisiä palveluasuntoja, mutta ylivoimaisesti eniten suuria vanhainkoteja. Koukkuniemi on pohjoismaiden suurin vanhainkoti. Siitä ei tule olla ylpeä vaan pikemminkin häpeissään.
Miksi me laitostamme vanhukset? Miksi ne jotka vielä ovat kunnossa, eivät voisi elää aktiivisesti elämänsä ehtoota?

Tällä hetkellä Helsingissä vanhusten palvelutaloista on käytännössä tullut dementiakoteja. Potilaat ovat entistä huonokuntoisempia, henkilökuntaa on aivan liian vähän. Olot ovat aika ajoin hirvittävät ja ihmisarvoa nöyryyttävät.

Helsingin kaupunginvaltuusto on Astrid Garzin ajamana hyväksynyt vanhuspalveluohjelman. Sitä ei kuitenkaan toteuteta vaan vanhusten tilanne heikkenee entisestään. Vanhainkotipaikkoja on vähennetty ilman että vanhusten palvelutaloja rakennettaisiin lisää. Tämä on johtanut ja johtaa siihen, että kasvava osa elämänsä työtä tehneistä ja veronsa maksaneista helsinkiläisvanhuksista ajetaan kotiin yksinäisyyteen tai sitten vanhusten palvelutaloihin, joista on tullut dementiakoteja.

Tarvitsemme uudentyyppistä ajattelua ja toimintaa, jota vanhuspalveluohjelma peräänkuuluttaa. On demokratian häpeä, että valtuuston päätöstä ei toteuteta.

Ollessani viime hallituksessa Eero Heinäluoman avustaja kävimme Ruotsin viime vaalien alla Södertäljessä ja tutustuimme yhteen suomenkieliseen vanhusten palvelutaloon. Södertäljessä on suuri SAAB-Scania:n tehdas, jossa tälläkin hetkellä on noin 8 000 työntekijää. Aikojen kuluessa siellä on ollut jopa tuhansia suomalaisia. Södertäljen palvelutalossa oli 102 vanhusta eri osastoilla. Henkilökuntaa palkkalistoilla oli 120. Kun tiedustelin Suomen vastaavaa mitoitusta, arvioksi tuli, että meillä olisi noin puolet tästä.
Siis noin puolet!

Inhimillinen ja vireä vanhuus edellyttää myös Suomessa uudenlaista otetta. Tarvitsemme yhteisöllistä palveluasumista, jossa aktiviteettia ja kuntoutusta riittää. Dementiakodit ovat asia erikseen eikä niitä pidä sekoittaa palveluasumiseen.

En kannata Kokoomuksen aika kovaa ”vanhukset kotiin” linjaa. Jos vanhus haluaa asua kotona, niin se on tietenkin tehtävä mahdolliseksi ja kotihoitoa ja kotisairaanhoito edistettävä. Myös erilaisten järjestöjen mahdollisuudet vanhusten tukemisessa tulisi selvittää.

Helsingissä on vain liian monta yksinäistä kotonaan asuvaa vanhusta, joiden keskeinen huoli on turvattomuus. Turvattomuus liikkua usein levottomassa ympäristössä, turvattomuus terveydestä ja tulevaisuudestaan. Siksi monet hakeutuvat esimerkiksi terveyskeskuksiin, kun turvattomuus iskee.

Terveysasemilla tulisikin vahvistaa geriatrian osaamista, mutta tärkeätä myös on, että uudenlaisissa palvelutaloissa tulisi olla lääkäripalvelut omasta takaa niin, että turvaa ei aina tarvitsisi hakea muualta.

Varakkaiden yksityisissä palvelutaloissa näin jo onkin. Köyhien kyykytys vanhuspalveluissa jatkuu eikä loppua näy.

Vanhusten viikon tämän päivän teema on vanhusten kanssa ulkoilu. Menen klo 16.00 Käpyrinteen vanhusten palvelutalolle ulkoilemaan vannhusten kanssa. Olisi mukavaa jos tulisit mukaan.
Kerron myöhemmin noista kokemuksistani tällä palstalla!