Voitto kotiin

1-0 voitto Azerbaidjanista oli todella tärkeä MM-karsinnan jatkon kannalta. Kun Venäjä hävisi Saksalle 2-1, ollaan ensi keskiviikkona mielenkiintoisissa asemissa. Suomella on takanaan kaksi peliä, 4 pistettä ja 4 tehtyä maalia. Stuart Baxterin valmennuspesti on alkanut positiisivissa merkeissä.
Roy Hodsonin kaudella peli oli usein pakkopullaa. Kaikki lähti puolustuksen kautta ja 0-0 tulokset alkoivat puuduttaa. Vaikka kokonaisuus oli kohtuullinen ja muutama yllätys, mm. 3-1 voitto Puolasta vieraissa jäi historian kirjoihin, jotain jäi puuttumaan.

Asuessani muutaman vuoden Tukholmassa 1990 - luvulla, Stuart Baxter valmensi AIK:ta, yhtä suosikkijoukkueistani. Jo silloin kiinnitin Stuartiin huomiota. Peli kulki, yleisö viihtyi ja Stuart oli aina koko sydämellään mukana.
Sama näyttää tarttuneen Suomen maajoukkueeseenkin. Nyt uskelletaan hyökätä, syöttää ahtaisiin paikkoihin rankkarialueen sisälle, pelata rohkeasti eteenpäin. Kuinka pitkälle se riittää, jää nähtäväksi. Venäjän karhu on ärsytetty ja tasuripiste tuliaisina ensi keskiviikon pelistä olisi kova saavutus.

Arvokisoihin pääseminen jalkapallossa on pienelle kansakunnalle todella vaikeata. Vaikeata se on myös sen vuoksi, että Suomi lienee ainoa maa Euroopassa, jossa futis ei ole ykköslaji.

Futiksen MM - kisoja seurataan maailmalla saman verran tai jopa enemmän kuin Olympialaisia. Futiksen MM-kisat on Olympialaisiin verrattava urheilutapahtuma. Siksi olympiajalkapallossa on ikärajat ainoana olympialajina. Kummatkin tapahtumat järjestetään joka neljäs vuosi ja kiinnostusta riittää.

Olisiko vihdoin pienen Suomen aika olla mukana 2010 Etelä-Afrikassa. Vielä ei kuitenkaan kannata lippuja Suomen otteluihin varata - monta peliä on edessä. Tämän vuoden viimeinen koitos nähdään ensi keskiviikkona alkaen kello 17.30. Sillloin vaalikentät jäävät hetkeksi sivuun - ainakin minulta.